Menneiden kaivelua: Rantaleikkejä ja uimalelun viimeinen kesä

Palataas jälleen kesään, kun sain värkkäiltyä lisää kuvia julkaisukuosiin. :)

Heinäkuun alussa kesä alkoi päästä vauhtiin ja vaikka navakka tuuli pöllytti turkkejamme turhan ahkeraan, pääsimme nauttimaan lämmöstä viimein myös ilman niitä aiemmassa muistelopostauksessa kiiteltyjä Kuoma-saappaita. :p Näin ollen putputtelimme taas Päijänteelle tutun saaren rauhaa rikkomaan. 

Tuossa vaiheessa kesää molemmat ah niin rakkaat kellujat, Caron keltainen majakka ja Kallen punavalkea majakka, olivat vielä leikkikelpoisia ja niitä tungettiinkin asiaan kuuluvalla raivolla milloin kenenkin jalkoihin noutoleikin toivossa. Saattoi se toisinaan tuottaa tulosta myös. Loppukesästä Caron majakka levisi sitten viimein kahteen osaan ja sitä vedessä pystyyn nostava lyijypainokin irtosi, joten ensi kesäksi on uusi samanlainen metsästeltävä tai muutoin iskee poru. Ei ole nääs sen paremmin aallokosta erottuvaa lelua kohdalle sattunut kuin tuo, kiitos kirkkaan värin ja kellumistyylin. Pätevä vaativampien olosuhteiden lelu siis, ja kohtalaisen kestäväkin, kun pysyi kasassa hieman yli pari uimakautta, vaikka pitkä rivi hampaita siihen kerta toisensa jälkeen riemuiten upposi. Ja upposi muuten vielä toissa kesänä niinkin tehokkaasti, että tarvittiin ihmisapua lelun suusta irroittamiseen. x) Että jos jotain huonoa pitää lelusta sanoa, niin tuo: jos koiralla on tapana napata lelusta kiinni aivan leveimmän osan vierestä, saattavat hampaat upota liian syvälle ja lelu jumahtaa suuhun. Sehän nyt ei sinällään ole mitenkään vaarallista, kunhan valvonta pelaa ja ihmiset rientävät apuun tarpeen vaatiessa. Samahan tuo on kaikkien lelujen kanssa peuhatessa, koska kaikkea voi aina sattua.

Vaativista olosuhteista puheen ollen, juuri tuon kyseisen reissun osalta parhaiten mieleen jäivät mahtavina vellovat aallot, joiden harjalla ratsastaneiden vaahtopäiden perään Caron oli aivan pakko syöksyä kerta toisensa jälkeen. Kiljuen, tietenkin, joten se taas sitä luonnon rauhasta. ^^

Joko me kohta oltais perillä?

Rannassa, viimeinkin.

Alahan jo heitellä äläkä siinä kuhni!

Märkä majakanvartija.

Kiireesti rantaan ennen kuin aalto tulee ja syö.

Heitäksää mulle välillä?

Oho, Leokin heräsi kastelemaan varpaitaan!

Johan siinä olikin tarpeeks actionia. Lähen nukkumaan. Nähään iltamakkaroiden aikaan.

Tasapainoilua jännän äärellä.

Hop!

Slurps, on se vaan just sopivan raikasta meikäpojan makuun.

Hupsista saa... taatana!

Seuraava aamu. Vaikea arvata kuka ehti ekana aamu-uinnille. ;)

Ei muuten ollut mikään seesteinen aamu-uinti se.

Toisella puolella saarta odottivat taas NE AALLOT!

Herra lähti sanomaan niille hyvät huomenet.

Ja ehkä jotain muutakin.

Majakkaa hakemassa. Hattua oli pakko nostaa, kun tuossa aallokossa jaksoi noutohommat 

kiinnostaa. Ei ollut meinaan ihan kevyttä puuhaa, kun itekin tuolla 

aaltojen lomassa pärskyttelin. :)

Välikuolema ennen iltauinteja. Tuli tarpeeseen.

Menneiden kaivelua: Kesäkuu

Kun tuo kesä ja alkusyksy jäi blogitauon jalkoihin, ajattelin mätkiä noina aikoina ottamiani valokuvia tänne blogiin näin jälkikäteen aina erityisen innokkaan postailufiiliksen iskiessä. Aloitetaan heti tänään teemalla "Kesäkuu". 

Ja mitäs me muistetaan siitä kesäkuusta? Se ainakin, että oli harmaata, sateista ja kylmää (aivan kuten tänäänkin) eli kaikkea muuta kuin se ihana alkukesä, jota niin kovasti odoteltiin. Paljolti juuri tuosta syystä vähäiset valokuvat tuli räpsittyä lähinnä kännykällä, koska ankeita niistä tuli joka tapauksessa, sama mitä yritti. :p Järvelle päästiin ekan kerran vasta juhannukseksi ja kovin oli vaihtelevat kelit sillä reissulla, mutta iloa revittiin kynsin hampain sieltä, mistä sitä saatiin. Siis hypotermian rajoilla uimisesta, jäätymiskuoleman pelon varjostamasta soutelusta, märillä rantakivillä kompastelusta, nuotion äärellä hytisemisestä, Kuoma-saappaiden ja pipojen olemassaolon kiittelemisestä, ja mitäs muita näitä perinteisiä suomalaisia kesähuveja nyt taas olikaan. ;) Noin muutoin kesäkuu oli sitä samaa vanhaa heppapalloilua sekä Kickbikella potkuttelua, joista ei tässä sen enempää. 

Seuraavassa muistelupostauksessa hyppäämme heinäkuuhun, josta emme yhdellä julkaisulla selviäkään. Jokainen voi omassa mielessään pohtia, onko paremmalla säällä lainkaan mitään osuutta asiaan... 

(ON ON ON!!!)

PS. Huomio huomio! Alla toinen tuore postaus tältä päivältä. :)

Pönötystä ja heppapalloja

Mistä sitä viimeistään tietää, ettei ole tullut valokuvailtua järkkärillä kovinkaan aktiivisesti menneinä kuukausina? Muun muassa siitä, kun jo toisen kerran tässä blogikoomasta heräilyn jälkeen survaisee kameran muistikortin läppärin CD-asemaan täysin eri puolella konetta sijaitsevan kortinlukijan sijaan. :D Että näin hereillä meillä ollaan tänään(kin). 

Muistikortti saatiin onneksi kaiveltua viimein esiin koneen uumenista ja tuoreimmat metsäilykuvat fiksailtua. Kovin jäi pönötyshenkiseksi tuo viime viikon saalis, kun ei aina jaksa sitä pelkkää heppapallosekoiluakaan kuvailla. Heppapalloista puheen ollen, Carolla on nykyisin käytössään Kallelta ylimääräiseksi jäänyt vihreä pallo ja se oma ihana violetti (merkiltään Horsen Around) näyttää lähinnä yliajon uhrilta... Raaskisi vaan heittää pois, mutta kun se tunnearvo, se tunnearvo. ;) Tuo kuvissa vilahteleva Kallen entinen pallokin on jo aika kyseenalaisessa kuosissa (kahva on aivan päreinä, koska Kalle tapaa kanniskella pallojaan kapeasta kahvasta toisin kuin Caro, joka nappaa kiinni suoraan pallosta), joten varmaan ostellaan seuraavaksi uusi violetti. Hyvin nuo ovat rajuja leikkejä kestäneet, joten edelleen voin kaikille pallohulluille heppapalloja suositella. :) Ja nyt kehun nimenomaan niitä pehmeitä joustavia palloja. Kovamuovisia vastaavanlaisia on myös, mutta ne tuskin hampaita hirmuisesti hellivät, joten me pysytellään noissa kumimaisissa malleissa.

Mitä sunnuntaina tapahtui

Ja siinähän ne tärkeimmät tekemiset ja tunnelmat tuli jo mainittuakin. Luulisin.