perjantai 23. lokakuuta 2015

Menneiden kaivelua: Rantaleikkejä ja uimalelun viimeinen kesä

Palataas jälleen kesään, kun sain värkkäiltyä lisää kuvia julkaisukuosiin. :)

Heinäkuun alussa kesä alkoi päästä vauhtiin ja vaikka navakka tuuli pöllytti turkkejamme turhan ahkeraan, pääsimme nauttimaan lämmöstä viimein myös ilman niitä aiemmassa muistelopostauksessa kiiteltyjä Kuoma-saappaita. :p Näin ollen putputtelimme taas Päijänteelle tutun saaren rauhaa rikkomaan. 

Tuossa vaiheessa kesää molemmat ah niin rakkaat kellujat, Caron keltainen majakka ja Kallen punavalkea majakka, olivat vielä leikkikelpoisia ja niitä tungettiinkin asiaan kuuluvalla raivolla milloin kenenkin jalkoihin noutoleikin toivossa. Saattoi se toisinaan tuottaa tulosta myös. Loppukesästä Caron majakka levisi sitten viimein kahteen osaan ja sitä vedessä pystyyn nostava lyijypainokin irtosi, joten ensi kesäksi on uusi samanlainen metsästeltävä tai muutoin iskee poru. Ei ole nääs sen paremmin aallokosta erottuvaa lelua kohdalle sattunut kuin tuo, kiitos kirkkaan värin ja kellumistyylin. Pätevä vaativampien olosuhteiden lelu siis, ja kohtalaisen kestäväkin, kun pysyi kasassa hieman yli pari uimakautta, vaikka pitkä rivi hampaita siihen kerta toisensa jälkeen riemuiten upposi. Ja upposi muuten vielä toissa kesänä niinkin tehokkaasti, että tarvittiin ihmisapua lelun suusta irroittamiseen. x) Että jos jotain huonoa pitää lelusta sanoa, niin tuo: jos koiralla on tapana napata lelusta kiinni aivan leveimmän osan vierestä, saattavat hampaat upota liian syvälle ja lelu jumahtaa suuhun. Sehän nyt ei sinällään ole mitenkään vaarallista, kunhan valvonta pelaa ja ihmiset rientävät apuun tarpeen vaatiessa. Samahan tuo on kaikkien lelujen kanssa peuhatessa, koska kaikkea voi aina sattua.

Vaativista olosuhteista puheen ollen, juuri tuon kyseisen reissun osalta parhaiten mieleen jäivät mahtavina vellovat aallot, joiden harjalla ratsastaneiden vaahtopäiden perään Caron oli aivan pakko syöksyä kerta toisensa jälkeen. Kiljuen, tietenkin, joten se taas sitä luonnon rauhasta. ^^


Joko me kohta oltais perillä?


Rannassa, viimeinkin.


Alahan jo heitellä äläkä siinä kuhni!


Märkä majakanvartija.


Kiireesti rantaan ennen kuin aalto tulee ja syö.


Heitäksää mulle välillä?


Oho, Leokin heräsi kastelemaan varpaitaan!


Johan siinä olikin tarpeeks actionia. Lähen nukkumaan. Nähään iltamakkaroiden aikaan.


Tasapainoilua jännän äärellä.


Hop!


Slurps, on se vaan just sopivan raikasta meikäpojan makuun.


Hupsista saa... taatana!


Seuraava aamu. Vaikea arvata kuka ehti ekana aamu-uinnille. ;)


Ei muuten ollut mikään seesteinen aamu-uinti se.


Toisella puolella saarta odottivat taas NE AALLOT!


Herra lähti sanomaan niille hyvät huomenet.


Ja ehkä jotain muutakin.


Majakkaa hakemassa. Hattua oli pakko nostaa, kun tuossa aallokossa jaksoi noutohommat 
kiinnostaa. Ei ollut meinaan ihan kevyttä puuhaa, kun itekin tuolla 
aaltojen lomassa pärskyttelin. :)


Välikuolema ennen iltauinteja. Tuli tarpeeseen.


3 kommenttia:

  1. Leolla on mulle sopivat aktiviteetit :) aika reippaita tää kaksikko kylläkin! Ne ois varmasti huippuja meripelastustehtävissä, toivottavasti ei tarvi testata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leo ei ihan tosissaan muuta noilla reissuilla tee, ku makaa koko päivän veneessä ja herää enintään syömään ja parille pikaiselle pissalle. Ihme otus. x) Toista se on näillä "noutajilla". :) Kallesta ei kyl kokonsa puolesta ois muuta ku tavaroita vedestä hakemaan, mut Caron kanssa ollaan ihan huvikseen harjoteltukin monen kesän ajan sitä, että koira ui ja ihminen pitää kiinni joko koiran pelastusliivistä tai ihan vaan suoraan hännästä. Hyvin toimii ja matka taittuu. :p

      Poista
  2. Siellä on nautittu vedestä täysin rinnoin! :) Toivottavasti samanlainen tai vähintään yhtä hyvä uusi lelu löytyy!

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)