(Muistoissa heinäkuu, edelleen.)
Kuinka voi höperyyteen taipuvainen ihminen kiusausta vastustaa, kun hollilla on koira, kamera ja sellaiset kuvausolosuhteet, ettei niitä totisesti joka päivä elämässä tyrkylle heitetä? Joten siellä sitä sitten seisottiin (lue: horjuiltiin ja lipsuiltiin) kameran kanssa riemukkaasti hölskynneessä Päijänteessä uimahullua koiraa ikuistaen ja toivoen, että operaatiosta jää muistoksi muutakin kuin likomärkä rikki mennyt kamera. Noh, kamera selvisi hengissä vastoin kaikkia etukäteisoletuksia ja saaliksi jäi ainakin omasta mielestäni aika pirun hihityttävää materiaalia. :p Tarjoiltakoot ne parhaat palat nyt, kun ulkona lotisee lokakuu.
Hetkessä elämisen riemu!
Aaltoa vasten.
Haastavaksi on meininki mennyt...
...mutta sitkeydellä tästäkin selvitään!
Matkalla eteenpäin.
Välikiljaisu.
Tällä tekniikalla ei jano uidessa yllätä.
JUU EI!!! Mutta akuutin takajalannostelutarpeen se saattaa tehdäkin...
Siellä hän menee.
Vieläköhän tota jaksais?
Juu, ei muuta kuin uuteen nousuun!
Roisk! Pärsk! Pläts!
Omanlaisensa aallonmurtaja.
Tähän ei kyllästy.
Apuuuvaa, toi aaltohan käy päälle...
Bongaa kuvasta koira. :D
Ei vitsit, mikä kokemus. Tää ei unohu muuten ikinä!
Hienot kuvat ja meillähän koira vain kahlailee ja siellä uidaan (koiraa) ja vielä sukelletaan ! :)
VastaaPoistaKiitti! Niin ne vaan on erilaisia tyyppejä kaikki. :) Toi uis pitkän kaavan kautta vaikka joka päivä, jos se tässä maassa mahollista ois.
PoistaMahtavat kuvat!! :D Ihan kunnon vesipeto liikenteessä ja pointsit mamille kuvausolosuhteiden haasteisiin vastaamisesta. :DD
VastaaPoistaJoo kerranki pääs kuvaamaan sitä vesipetoa suoraan sieltä toiminnan keskipisteestä eikä tylsästi rannalta, joka on yleensä se ainoa vaihtoehto - ja järkevinkin varmasti laitteiston turvallisuudesta ny puhumattakaan. :p
Poista