Heijastimet esiin!

Jo yhdeksän kuukautta vanhaksi ehtinyt isokorvainen äpäryytemme nimeltään Caro on tähän asti tepastellut tuolla ulkomaailmassa pantaan puettuna. Onnistuimme kumminkin kämmäilemään pantaostostemme kanssa sen verran, että ostimme ensinnäkin tietämättämme vääränlaisen ketjupannan (keskivertoa pienemmät ketjulenksut katkoivat koiran kaulakarvoja, joten koiraparalle muodostui kaulaan ohutkarvainen "rengas". Pienilenksuinen panta sopii siis selvästikin paremmin täysin lyhytkarvaisille roduille), ja kun yritimme ottaa käyttöön mukamas paremman ja niskaystävällisemmän ratkaisun eli...

...kuristavan nahkapannan (kuvassa), mentiinkin vain rytinällä ojasta allikkoon: nahkapanta tuppasi jäämään taluttaessa soljen kohdalta jumiin (välillä panta jopa kiertyi hieman "rullalle" jumittuen kaulan sivustan karvoitukseen) ja onnistui repimään täysin kaljun laikun koiran kaulaan yhden ainokaisen iltalenkin aikana. Siinä sitä sitten kirottiin koiratuoteteollisuuden kerrassaan nerokkaita keksintöjä ja mietittiin, että milläs pirulla tuota rääpälettä nyt lenkille viedään, kun kotoa löytyvät pannat hiertävät väkisinkin jo valmiiksi punoittavaa ihoa, joka saattaisi pian hankautua oikeasti rikki. Säälittävät ja ah, niin 80-lukulaisen dingomaiset kaulahuiviviritelmät eivät pysyneet millään kaulan suojana eikä parempaakaan ratkaisua tuntunut olevan käden ulottuvilla. Iho ehti kuin ehtikin hankautua hieman rikki ja tulehtua, pantaa kun oli pakko käyttää lyhyilläkin lenkeillä.

Siinä tovin jo lähes tuskaisina pähkäiltyämme mieleen juolahti, että kokeillaanpas autossa olevia turvavaljaita noin niin kuin väliaikaismielessä. Eiväthän ne kunnon talutusvaljaat olisi, mutta menisivät kyllä hätävarana. Ja kappas, siinä sitten olikin ratkaisu pulmaan: valjaiden remmit ohittivat juuri ja juuri kaljun kohdan eli olivat täysin toimiva hätävararatkaisu ennen kuin saataisiin jotain parempaa tilalle.

Parempaa saatiin paljon nopeammin kuin arvattiinkaan, sillä viime perjantain kirppisreissulla Karvahelvetin isäntä bongasi yhdestä myyntipöydästä päheät heijastinvaljaat. Kyllä nyt näkyy pimeässä pidemmällekin! Valjaat (merkki ei tiedossa) ovat oikein pehmeää nahkaa, tuntuvat käytössä todella laadukkailta ja mikä tärkeintä, eivät hierrä koiran ruvelle ehtinyttä ihoa. Talutustuntuma on huomattavasti tukevempi kuin turvavaljailla, mikä tietysti on aivan ymmärrettävääkin turvavaljaiden soveltuessa lähinnä vain automatkoja tauottavaan jalannostojumppaan.

Valjaat ovat harmi kyllä vain juuri ja juuri ääripituudessaan sopivat, sillä kun koiruuden rinnanympärys nykyisestä muutamalla sentillä kasvaa, ei rintaremmi ylety enää kiinni. Onneksi edes saksanpaimenkoiranpentu ei kasva kooltaan montaa senttiä viikossa (kai? Naapurit kyllä jaksavat noin viikon välein kiljahdella: "Onpa se taas KASVANU KAUHEESTI!!!"), joten neljän euron (haha, mitähän lie hunajaa maksaneet uutena eläintarvikeliikkeessä) valjaslöytö antaa isäntäväellä mukavasti lisäaikaa parempien panta/valjasvaihtoehtojen metsästykseen. Itse asiassa postisedältä onkin jo yksi testituote tilailtu ja siitä varmasti kertoilen joku toinen päivä, kunhan tuotetta päästään ensin kokeilemaan käytännössä.

Eilen testailtiin kuitenkin vielä näitä uusia valjaita oikein kameraryhmän kera. Kyllä siinä lumihanki taas pölähteli koiran loikkiessa sinne tänne kepin perässä! Voi olla, että bongailemme Carolle tällaiset samanlaiset valjaat myös suuremmassa koossa, sillä niin kovasti olemme uutukaisista pitäneet. En siis näe mitään syytä miksei heijastinvaljaita voisi käyttää myös tulevaisuudessa, vaikka nykyisten hankinta olikin täysin ennalta suunnittelematon juttu.

On kuitenkin aivan selvää, että varhaisteini-ikäisen karvaraketin yhtäkkiset syöksähdykset milloin minkäkin jännittävän asian perään (orava, wuf!?! Polkupyörä? Perään! Naapurin alati räkyttävä pystykorva? RUF RUF ITELLES!!!) eivät tee hyvää koiran niskalle, joten siinäkin mielessä valjaat ovat hyvä vaihtoehto lenkkivarusteisiin. Ja vaikka Carolla on toisessa talutushihnassaan myös led-käyttöinen huomiovalo, aina mukana kulkevat heijastimet ovat tietenkin paljon kätevämpi tapa varustautua hämärille lenkkipoluille ja pyöräteille, kuin metallirinkulan varassa kiikkuvan led-valon vaivalloinen vaihtelu hihnasta toiseen.

Turvallisuus ennen kaikkea eli muistakaas muutkin ottaa ne heijastimet ja huomiovalot käyttöönne näinä pimeinä vuodenaikoina, kun olette kävellen tai pyörällä liikenteessä. Kyseessä on kuitenkin maailman halvin ja helpoimmin hankittavissa oleva henkivakuutus. Niin, ja tämä kehoitus koskee sitten myös teitä kissaihmisiä siellä ruutujen takana. ;) Se yhdeksän elämän teoria koskee ikävä kyllä vain kissoja, ei heidän omistajiaan, joten miksipä suotta ottaa turhia riskejä ja aiheuttaa vaaratilanteita sekä itelleen, että muille ulkoilijoille?