keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Imurin kosto

Siinä missä kissat juoksevat imuria karkuun (ainakin meillä), on koira täysin toista maata. Caron mielestä imuri yhtä kuin potentiaalinen riehukaveri ja kun kuitenkin leikkisästä koiranpennusta (ja rodusta) on kyse, ei edes teoreettisella tasolla mahdollista peuhuhetkeä voi koskaan sivuuttaa. Koira on vastaanottamassa imuria lähes poikkeuksetta samantien huomatessaan siivouskomeron oven aukenevan ja imurin puikahtavan suorastaan kiusoittelevasti esiin.

Aivan alkuaikoina siivous olikin melkoista tuskaa, sillä sama mihin suuntaan ikinä imurin suutinta työnsit, oli vastassa rivi hampaita, uhmakasta älämölöä ja ilmassa viuhuvia tassuja. Kuulostaako tutulta, arvon koiraihmiset? Hiljalleen karttuva elämänkokemus ja koulutus ovat onneksi tehneet tehtävänsä, eikä koiruutta tarvitsekaan enää lukita toiseen huoneeseen imuroinnin ajaksi, imurin kun annetaan ainakin pääsääntöisesti olla melko rauhassa eli siivoushommia tyydytään seuraamaan hieman kauempaa, ettei vaan aresti kutsu.



Toisinaan on kuitenkin äärimmäisen kiva koittaa vieläkö ne vanhat koskemattomuussäännöt pätevät ja eräänä kyseisen kaltaisena siivouspäivänä allekirjoittanut päätti kerrankin näyttää tuolle samperin uhmaikäiselle, että löytyy siltä imuriltakin luonnetta, jos tarpeeksi kauan nenille hypitään ja haastetaan riitaa. Ja tuolta se kosto sitten näytti! Pahoittelen jälleen videon huonoa laatua, mutta eiköhän tuostakin idea selviä. :)

PS. Tuolta viime viikolla kuvatulta videolta näette muuten nyt sen ketjupannan, joka Caron turkin kurjasti katkoi. Pantaa ei siis todellakaan enää meillä käytetä.

10 kommenttia:

  1. Meillä oli aikoinaan pitkäkarvainen collie, ja se totaalisesti rakasti kun sen turkkia imuroitiin! Se aina odotti että kämpän imuroinnin päätteksi myös koira imuroitiin, ja toinen oli ihan onnessaan x)

    VastaaPoista
  2. Aaw! Kuulostaa tosi helpolta irtokarvansiivoustavalta.:D Vois koittaa Carolle kans, vaikken jaksa uskoa, että se malttais olla paikallaan ja rauhassa imurin tullessa liian lähelle.:p

    VastaaPoista
  3. Ihana Caro :)

    Mie muistan meilläkin vastaavan karvan omaavalla menneen tuosta pannasta välillä katkeilevaksi. Tosin talvella meidän lempi"panta" oli huskyvaljaat, niihinhän Caro on vielä liian nuori, mutta isommalla koiralla lenkeillä must. Potkukelkka ja koira valjaisiin niin avot !
    Oletko kokeillut sellaista puolikiristävää tms elikkäs on kuin nahkapanta, mutta sitten vain osa on tuota ketjua siinä kohtaa minne remminlukko kiinnitetään..

    VastaaPoista
  4. Juu tätä samaa karvankatkeiluongelmaa valitti myös yksi tuttu saksanpaimenkoiran omistaja, joten eipä oo noista iloa koirille, joilla on yhtään pidempi karva. Sinällään hassua, että ei sakemanneillakaan oikeasti kovin pitkä toi turkki oo, vaan näköjään tarpeeksi pitkä kuitenkin.:p

    Puolikiristävää ollaan oikeastaan vain ohimennen mietiskelty eli ei mitenkään vakavissaan, muttei myöskään tyrmätty ajatusta. Mulla ei ole sellaisesta kokemusta ollenkaan (paitsi kauan sitten edesmenneellä mäyriksellämme, jos se lasketaan), eli varmaan siksi se on jäänyt vaihtoehdoissa vähän taka-alalle. Niitähän on tosiaan ihan kangasversioinakin, vaan jotenki se nahkainen tuntuu enemmän "omalta" jutulta, jos sellainen ny jossain välissä kokeiluun tässä laitetaan. Ja toistaiseksi noi aiemman postauksen kautta täälläkin tutuksi tulleet heijastinvaljaat ovat olleet niin kivat, ettei vielä viitsitä muihin vaihtaa. Vaan kohtahan nekin jäävät pieniksi...:p

    VastaaPoista
  5. Hei, jos tuohon videoon olisi vaihtanut mäyräkoirapennun, se olisi voinut olla meillä kuvattu. Eli, tuttua huttua :)

    VastaaPoista
  6. Taitaa olla aika monessa koiraperheessä, joo.:p

    VastaaPoista
  7. Tutulta kuulostaa. Meidän karvapoju pitää imuria kivana kaverina. Tosin tämä veijari ei välillä pakene, vaan yrittää jatkuvasti saada imurin letkun suuhunsa, jos imuroin jossain ilman isoa suutinta. On tuo letku joskus jäänyt kiinni koiran huuleen... Tämän koiran saa myös halutessaan imuroida. Kerran hermostuin otukseen ja tökkäsin letkun sen kylkeen kiinni. Ei aiheuttanut edes paniikkia...
    Koiran lisäksi jaloissa pyörii myös pojat. Tosin he ovat imurin toisessa päässä. Päällä ollessaan imuri puhaltaa kivasti lähellä olijan kasvoihin ja hiuksiin. Pojat juoksevatkin iloisesti kikattaen imurin ympärillä. Imurointi on koko perheen hupihetki kerran päivässä. Ei tällä porukalla voi ottaa siivousta vakavasti :D...

    VastaaPoista
  8. Haha, Caro juoksee yleensä karkuun, jos liikaa alkaa suuttimella uhittelemaan. Siis toistaiseksi. Vähän pelkään, ettei juokse ikuisesti tajutessaan, ettei imuria tartte tosiaankaan arastella yhtään.;)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)