perjantai 30. syyskuuta 2011

Saksanpaimenkoiran rotumääritelmä

Tämä on ikuisuuden ajan siellä täällä kiertänyt juttu, mutta kun mokoma nyt sattumalta hyppäsi silmilleni netin ihmeellisessä maailmassa, päätin jakaa sen teille blogissakin. Harmi kyllä alkuperäisestä kirjoittajasta ei ole mitään nuuhkua.

Saksanpaimenkoiraihmisille tämä rotumääritelmä tuo tuskin minkäänlaisia yllätyksiä, vai olenko väärässä? ;) Jos taasen osa lukijoista on onnistunut näkemään rodun edustajia vain kauempaa ilman sen tarkempaa tutustumista (tämähän ei voi olla mahdollista?), kannattaa tämä infopaketti lukea ihan yleissivistyksen tähden, jolloin ehkä tämän jälkeen ymmärrätte rotua hieman paremmin. Tai sitten ette.

Kuvituksena Caron ja vähän Sisunkin elämää vuodelta 2010, koska mikäs tyhjentävä rotumääritelmä se kuvaton sellainen olisi?


Nuotiolla.

Yleisvaikutelma: 
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, omasta mielestään jättimäinen, kulmakunnan voimakkain ja lihaksikkain koira.

Tärkeitä mittasuhteita: 
Urosten säkäkorkeus on 60-65 cm ja narttujen 55-60 cm, ylettyy vaivattomasti nappaamaan nakin ruokapöydältä. Kropan pituus on noin 10-17 % säkäkorkeutta suurempi, mutta venyy tarvittaessa koko sohvan mittaiseksi. 

Eka kerta autovaljaissa.

Luonne ja käyttäytyminen: 
Humoristinen, oma-alotteinen, avulias ja tuppautuva jokapaikanhöylä, jota myös seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoirana käytetään.

Pää: 
Kiilamainen pallero, joka pyörii vartalon etuosassa. Pään sisältä saattaa toisinaan kuulua ääniä.

Silmät: 
Havaitsevat helposti naapurin kissat ja pimeässä puskissa vaanivat näkymättömät pikku-ukot.

Mittasuhteet kunnossa.

Korvat: 
Ne tötteröt siinä pään päällä valikoivat ja suodattavat ääniä koiran mieltymysten mukaisesti.

Leuat/hampaat/purenta: 
Kovassa käytössä varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään ensin nilkkojen ja varpaiden puremiseen, joista siirrytään kenkien ja kirjojen silppuamisen kautta aina sohvan raateluun saakka. Puruluihin hampaita ei käytetä.

Kaula: 
Yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta."Kaulapanta? Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Jee! Minne nyt mennään?! Etkö sä vielä ole saanut sitä ovea auki?! Ovi auki nyt! Mä en kestä enäääääääää!"

Runko: 
Sisältää mm. mahan. Sinne uppoaa vain sitä kalleinta koiranmuonaa. Oveluudella myös ihmisruokaa. Ja kompostiroskaa ja hevosenkakkaa ja...

Vesipeto jo kesästä 2010.

Eturaajat: 
Etujaloilla voi kaivautua kukkapenkkiin ja muovimaton alle. Nostamalla etujalkaa ihmiseen päin saa herkkupalan.

Takaraajat: 
Takajalkojen holtiton heiluminen paljastaa koiran unen olevan sitkeää sorttia. Nostamalla takajalkaa ihmiseen päin saa huutia.

Käpälät: 
Ovat koiran hellyttävin kohta, hyvä että niitä on neljä.

Häntä: 
On se vehje peräpäässä, joka heiluu, pyörii, huojuu, sojottaa, vatkaa, paukuttaa ja roikkuu mukana. Sitä pitää ajaa takaa ja varoa ovia sulkiessa.

Liikkeet: 
Saksanpaimenkoira on ravaaja. Se on myös laukkaaja, löntystäjä, hyppääjä ja hiipijä. Harvoin patsasteleva.

Nahka: 
On päiviä, jolloin koiraa voi muistuttaa, että koirannahka sopii rukkasten tekoon.

Pojat unilla.

Karvapeite: 
Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on irtonainen, leijuva ja tiukasti kankaisiin tarttuva. Ympäri vuoden.

Väri: 
Löytyy laidasta laitaan, saviojassa lutraus saattaa tummentaa väriä hyvinkin paljon. Värillä ei ole väliä, vanhemmiten se haalistuu joka tapauksessa.

Koko ja paino
Urokset: säkäkorkeus 60-65 cm, paino 30-40 kg. Sopii just eikä melkeen isännän syliin. Nartut: säkäkorkeus 55-60 cm, paino 22-32 kg. Sopii just eikä melkeen emännän syliin.

Virheet: 
Niitä ei ole! Tuomari oli epäpätevä puusilmä. Säässä ei ollut kehumista ja kentänlaidallakin oli jotain häiritsevää toimintaa...

6 kommenttia:

  1. Aloin epäillä, että meillä asuu saksanpaimenkoira... Etenkin tuo luonnekuvaus kuulostaa "jotenkin" tutulta, kaikkialla pitää laittaa HÖSSELIKSI! :D

    P.S. Laitoin postia.

    VastaaPoista
  2. Hösseliksi, kyllä! Elämä on joko nukkumista tai hösseliksi laittamista. Ei oo olemassa mitään välimuotoja. ;p

    PS. Vastasin!

    VastaaPoista
  3. Hih :D Tämä oli aivan mahtava ja tunnistan meitin nyt jo nukkuneen hauvelin siitä :)) Ai hitsi, kun ikävä joskus painaa vieläkin niin kovasti. Voisinkin tehdä postauksen rakkaasta hauvastamme joskus. Pitäisi löytyä joitakin kuviakin täältä, vaikka suurin osa jäi Suomeen.

    VastaaPoista
  4. Eipä sille mitään voi, että niitä vanhoja koiruuksia ikävöi. Samoin teen mäkin eikä se asia ajan kanssa muutu, koska ne vaan on olleet niin tärkeitä kaikki. :)

    Tykkäisin hurrrjasti, jos laittaisit koirastas juttua joskus! Kai sanomattakin on selvää, etten voi vastustaa sakemannipostauksia. ;)

    VastaaPoista
  5. Hienoo, just kolmas ja rasittavin, naskaleita käsiin käyttävä riiviö. Tutulta tuntui..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko olla vähän (no paljon) kateellinen ny. Määäääki tahon!

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)