Busy Buddy Tug-A-Jug

Terppa vaan taas! Täällä teitä tervehtii blogin pitäjä, jolla kyllä olisi vaikka mitä höpistävää viime ajoilta (pääasiassa koiramaisia ostoksia, ainakin yksi kissamainen tuotearvostelu, koirakirja-arvostelu kuin jopa ihan koulutuksellisiakin juttuja), mutta kirjoittelumotivaatio on ollut tässä hippusen hukassa (ja hukassa on muuten myös taannoin niin hehkutettu kuin manattukin sydämen muotoinen led-valo, joka päätti hypätä kyydistämme eilisellä lenkillä, huoh... Ollaanpa sitten täysin ilman ledejä, perhana!). Sen lisäksi kameroihin ei ole tullut pahemmin koskettua, joten tuoretta kuvamateriaaliakaan ei tarjolla ole. Pelkät tekstipostaukset ovat ainakin omasta mielestäni useimmiten tylsääkin tylsempiä, joten sellaisilla en tahdo teitä kiusata. Mutta ei hätiä mitiä, sillä kaiveltuani tovin kuva-albumeita vastaan pölähti muuan marraskuinen kokeilu, joka jäi aikanaan muiden juttujen jalkoihin. Nyt on selvästikin sen teeman aika.

Markkinoillahan pyörii tunnetusti jos jonkinlaista koiran aktivointilelua, vaan meillä ei oikein niistä olla innostuttu, kun tuota koiraroinaa pursuaa nurkissa jo ennestään aivan tarpeeksi ja me hyvin harvoin muutenkaan ostetaan mitään ihkauusia kalliita leluja. Kirpparit ovat meidän juttumme, mitä leluhankintoihin tulee, sillä sieltä löytää ainakin meillä tosi kestäviä ja muutenkin hyviä leluja pilkkahinnalla ns. virallisiin koiranleluihin verrattuna. On meillä toki muutamia uutena hankittuja aktivointipalloja ja Kong Extreme XXL-lelu, mutta aika vähällä käytöllä ovat olleet, kiitos nirson koiran. Milläs siinä aktivoit, jos ruoka ei jaksa tarpeeksi kiinnostaa? Allekirjoittanuthan kiipeäisi vaikka kuusen latvaan suklaapatukan taikka salamipizzan perässä, vaan kun tuo koira sattuu olemaan vähän toista maata...

Sangen epäilyttävän kapineen antoivat.

Täältäkö tää aukeaa?

Täytyypä tassullakin koittaa.

Kyllä täällä ny selvästikin joku nakki tuoksuu, joo-o!

Varmaan juuri tuostakin syystä meni alkusyksystä aina marraskuuhun saakka ennen kuin ryhdyimme testaamaan Reetu-kääpiösnautserin tylsäksi toteamaa ja sitä kautta meille päätynyttä aktivointilelua, jota on kyllä melkoisella nimihirviöllä paiskattu: "Busy Buddy Tug-A-Jug". Hui! :p Nameiksi valitsimme ne Caron mielestä parhaat ja todennäköisimmin maistuvat, eli nakit, jotka sinä päivänä olivatkin oikein kiinnostava juttu. 

Mutta ei tuo systeemi siltikään toivotusti toiminut. Caro ei hoksannut ollenkaan, että homman päätarkoituksena on vetää nakit pullosta pihalle nyöriköyden avulla, vaikka vissiin puhtaasti sattumalta välillä narua vetelikin. Se keskittyi lähinnä joko pudottelemaan putelia suustaan maahan äärimmäisen kerrostaloystävällisten kolahdusten säestämänä ("KLONKS! KLONKS!") taikka pureskelemaan pullon pohjapuolta yrittäen saada kierrettävää täyttökorkkia irtoamaan - hyvällä tai pahalla. Väkivaltahan se on, millä ne pulmat helpoiten ratkaistaan, niih!

Äh, no jos ei hyvällä...

...nii sitte pahalla!

Mutta jotta koiraa ei nyt tässä täydelliseksi herneaivoksi syyllistettäisi, niin on paljastettava, että eipä ne nakit sieltä putelista ulos tulleet edes ihmisen yrittäessä niitä sieltä pois hivuttaa... Nakit vain lipsuivat pois nyörin alta ja jos oikein kovasti onnisti, lipsuivat ne vasta nyörin saavutettua pullon kapean kaulan. Että ei niin mitään toivoa, että lelu olisi toiminut tavalla, jolla sen oletettiin toimivan. En tiedä mitä ihmettä namina oli tarkoitettu käytettävän, jotta nyöri kyseisen herkun kanssa toimisi, mutta ainakaan normaalit pilkotut nakit eivät tuohon hommaan sopineet ollenkaan (EDIT: Ai niin, sama homma oli myös pienten J&V-naksujen kanssa). Ja jos jotain isompaa olisi pulloon houkuttimeksi tunkenut, eivät namit olisi enää mahtuneet nyörin mukana pullosta pihalle. Höh, ihme homma.

Pakko sen on näin toimia.

Hhhaaammmmmm!

Ei perhana... Ku ei heru, nii ei heru!

Ei siis toiminut Tug-A-Jug meillä(kään), ei. En sen tähden lähtisi tuota jo kahden eri koiran epäpäteväksi toteamaa aktivointilelua suurena menestyksenä muillekaan markkinoimaan, mutta ainahan tuollainen toki saattaa jossain nokkelammassa porukassa toimiakin. Me ei tunnetusti kuuluta siihen porukkaan, joten meillä tuosta lelusta ei taida olla kuin naapurien kiusaksi. Ihan komea kolinahan siitä lähtee, eli jotain hyvää sentäs. ;)