maanantai 3. joulukuuta 2012

Nakit jäässä

Opin tänään, että kun asioita hoksaa, ne kannattaisi yleensä hoksata jo kotona eikä esimerkiksi vasta siinä vaiheessa, kun päivän jo alkaessa hämärtyä seisot rillit huurussa keskellä metsää, ne nakkisormet jälleen kerran aivan kalikoiksi parinkympin pakkasen ansiosta jäätyneinä. :p Hoksasin nimittäin vasta tuossa vaiheessa, että takkini vetskariin tänään ekaa kertaa ripustamani sydämen muotoinen led-huomiovalo voisi olla vieläkin hyödyllisempi, jos se killuisi koiran pannassa. Siinähän se on kiva alkaa sormet kohmeessa räpeltämään lediä irti takista ja kun hommassa viimein onnistuu, putoaa härpäke kätösistä maahan lakaten samantien toimimasta, sama miten sitä koputtelee ja on-off -kytkintä renkuttaa. Se siitäkin kiinalaisesta rihkamasta taas! Onneksi oli sentäs halpa.

Nooh, metsäiltiin sitten ilman lediä, kuten tähänkin asti. Caro sai juosta ja temuta vapaana pitkät pätkät eikä ketään näkynyt missään. Paluumatkalla kuntopolulla heitettiin vielä reipasta kävelyä ja oikein yllyttämällä yllytettyä vetämistä sisältänyt "canicrossailuosuus", joka jatkuikin aina kotiovelle asti. Äärimmäisen mukava reissu oli se! Ja erityisen mukavaa oli kotiin tultua huomata, että lenkkitakin uumeniin survomani "rikkinäinen" led-sydän se siellä taskussa oikein iloisesti punaista valoaan yksinään vilkutti aivan kuin siinä ei olisi koskaan ikinä mitään vikaa ollutkaan. Että näinpä taas näissä meidän piireissä. ;)


"Näin sen olisi pitänyt toimia", demonstroi otus.


6 kommenttia:

  1. Toi on kyllä varmasti kätevä! Itsekin haluaisin löytää tästä lähistöltä jonkun metsän missä römytä, ettei aina tuota samaa peltoa ja tietä tarvitsisi tallustella. Milalla on heijastinnauhaa pannassa, että löytäisin sen kyllä aika helposti puhelimen taskulampulla etsiessä :) Mutta se metsä, missä oi missä olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas kaipailisin jotain kivaa leveää metsätietä noiden meiän polkujen kamuksi, mut pitää ny olla tyytyväinen "pelkistä" poluistakin, paremman puutteessa. :) Ja tosta ledistä, että saa ny nähä kestääkö se yhtäkään kokonaista lenkkiä ehjänä pantaan kiinnitettynä, ku ei näyttäny yhtä putoamistakaan hyvällä ottavan. :D Varmaan hajoaa lopullisesti huomenna...

      Poista
  2. Mä oon niin kateellinen kun jaksatte kaikki ulkoilla ja
    jopa lujaa pakkasella.Kuinka se on mahdollista??
    Itse kävelen talven alussa sillee varovasti täristen joka askeleella.
    Ei auta leveet metsätiet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska jos me ei liikuta lujaa, jäädytään pystyyn. ;D Tänään meinattiin tosin jäätyä siitä liikkumisesta huolimatta, hrrrr...

      Poista
  3. Se sydän saattoi myös kylmettyä. Noiden pienten ledien patterit eivät ainakaan oman kokemukseni mukaan oikein kestä kylmää, eli virta vain loppuu yhtäkkiä ja palautuu sitten kun paristot taas lämpiävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot varmasti aivan oikeassa, koska killutin teki saman homman aamulenkillä ja eilenki tosiaan virkosi itekseen siellä taskussa. :) Ei oo nää pakkaset millekään tekniikalle saati nakkisormille tarkotettuja...

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)