Se ois pitkästä aikaa "Nana naa naa!"

Moni tätä blogia pidempään seurannut varmasti muistaa Nanan, tuon Caron parhaimman kaverin, mutta ehkä pieni kertaus on paikallaan tuoreempien lukijoiden vuoksi. :) Caro ja Nana tutustuivat toisiinsa noin puolivuotiaina (ikäeroa näillä kaveruksilla on kolmisen kuukautta tytsyn ollessa näistä se vanhempi osapuoli), sillä Nana asusti lähes naapurissamme ja pakostikin lenkillä silloin tällöin törmäiltiin ja toisiimme sitä kautta tutustuttiin. Mullahan ei vaan ole kykyä kulkea vieraan sakemannin ohi haluamatta tutustua siihen ellei jopa vähän rutistellakin, ja vastapuolessa taisi onneksemme olla samaa vikaa... :p Nanan kämppiksenä asustaa noin 5-vuotias Nita, jota myös toisinaan treffailemme. Nita ei kuitenkaan ole niin koirakaveria kaipailevaa sorttia kuin Nana, joten sen tähden seuraksemme valikoituu useimmiten tuo seurallisempi otus. Harmi oli viime kesän lopulla suuri, kun tytsyt perheineen muuttivat pois naapuristamme emmekä sen jälkeen nähneet, mutta nytpä nuo mokomat muuttivat takaisin lähemmäs, eli yhteiset koiratreffit ovat jälleen mahdollisia ilman sen kummempia reissaamisia.

Eilen Caro ja Nana tapasivat ekaa kertaa noin puolen vuoden tauon jälkeen eikä tauko näkynyt noiden väleissä yhtikäs mitenkään: samanlaista päätöntä (suomennettuna "saksanpaimenkoiramaista") painimista ja kaverillista ärinää riitti kuin aina ennenkin. Kuvatkin sen todistavat, joten kertokoot ne loput kaverusten iloisen riehakkaasta jälleennäkemisestä. :) On kyllä tosissaan mahtavaa saada nuo vanhat tutut kaverit takaisin päivälenkkejämme piristämään!