Kävin tuossa sanomassa kyläileville kateille, jotta "moro!" Ne sanoivat takaisin, jotta "no moro!" Ja kun lopulta tein lähtöä, meni Sinni sen näköiseksi, että jos yhtään yritän edes vihjata, että kissojen olisi lähdettävä mukaani, niin ei muuten tulisi onnistumaan. Ei ainakaan ilman isomman luokan takaa-ajokohtausta. Selväksi tuli kyllä, ettei kotiin ole ikävä.
Kotona on kyllä niin kovin omituista ilman jaloissa pyöriviä miukuja. Sniiiiif.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! :)