Paluu

Niin se vaan päättyi Pätkiksen mummilaloma tammikuun viimeiseen päivään (totesimme siis, ettei erolla ollut mitään vaikutusta Sinnin kutinaan), joten laumamme on jälleen kokonainen. Pätkis ei varmastikaan kummemmin arvosta, kun ihana aika ainoana silmäteränä on vähintäänkin toistaiseksi ohitse. Nyt sitä joutuu taas kestämään kaiken maailman ällöjä koiria, kilppareita ja muita ärsyttäviä arjen häiriötekijöitä, joita ei ollut hitusenkaan vertaa ikävä. Sen katti teki kyllä heti karvaisille kämppiksilleen sähisten selväksi, kun nämä yrittivät tulla reissaajaa ystävällismielisesti tervehtimään. Ei, mikään ei ole muuttunut. x) Yrmy, mikä yrmy, hamaan tappiin asti. Odotamme mielenkiinnolla tuoko Feliway uudelleen apua tähän sähinäasiaan. Saisi kyllä tuoda!

Sinniin Pätkiksen paluu on vaikuttanut siinä mielessä positiivisesti, että Sinni tekee nykyää muutakin kuin jumittaa raivostuttavuuksiin asti allekirjoittaneen sylissä tai jossain muussa nukkumapaikassa. Tuntuu olevan jotenkin virkeämpi. On se jännä juttu, miten luonteen kannalta epäsopivakin kissaseura aktivoi. Sinnihän käytännössä hylkäsi kaikki raapima- ja leikkihommat siksi aikaa, kun Pätkis oli poissa, ja se suoraan sanoen yllätti suuresti, sitä kun jotenkin kuvitteli kissan villiintyvän, kun se talouden (...emännän jälkeen...) kovin komentelija oli kuvioista poissa. Ei se lopulta aivan niin mennytkään, joskin totuttua innokkaampi juttelija Sinnistä kyllä ainoana kissana kuoriutui. :)

Ja Carohan on tietysti Pätkiksen silmissä edelleen se Maailman Suurin Paha, jonka on aivan turha yrittääkään mitään lähentelyhommia, vaikka tokihan se vähintään kerran päivässä kokeilee, kun ei millään usko kenenkään voivan olla oikeasti niin kamalan kärttyinen ja epäsosiaalinen. :D Vaan eipä tuosta varmaan sen enempää. Tuttua huttua sekin, nääs.

Pätkiksen paluu on tuonut Karvahelvettiin paitsi epätoivottua sähinää ja kymmenittäin irtokarvoja, myös toivottua elämää. On niin kovin kotoisaa, kun aina välillä kuuluu viehko "TÖMPS!" Pätkiksen hypätessä ragdollimaisen "sulavasti" makuupaikaltaan lattialle tai vaativa "MÄYYY!", kun on taas kerran hurrrrjasti suolistossa kurniva nälkä. Raapimisääniäkin kuullaan taas mukavan usein eli on noille talouden raapimatelineillekin pitkästä aikaa jotain käyttöä. Ruokinnan kanssa on ihmisillä muistamista, kun on vahdittava haukkana, ettei Sinni pääse imaisemaan kitusiinsa mitään kiellettyä Pätkiksen kupista. Sitä niin äkkiä tottui sen helppouteen, kun tarjolla oli vain yhtä kissanruokaa, eikä samaan aikaan esillä olleesta koiranruoasta tarvinnut olla huolissaan, se kun on sitä karmean epäilyttävää raakaruokaa, johon ei kuulemma kukaan täysipäinen koske, hyh.

Siinä ne taisivat tärkeimmät paluuseen liittyvät uutiset olla ja jos jotain unohtui, palailemme aiheeseen toisella kertaa. Olihan sitä jo tässäkin jaaritusta yhden päivän tarpeiksi.