Ne synttärit. Kuin huomaamatta on syntynyt tiettyjä synttäriperinteitä, joita noudattamalla ei voida epäonnistua. Tällaisiksi voidaan luokitella nakein koristeltu maksalaatikkokakku (tänä vuonna lisukkeena juustoa), metsähillulenkki (tällä kertaa tosin isännän toteuttamana, koska ite en olisi valoisaan aikaan ehtinyt) sekä uusi lelu. Lelusta ei vielä ole kuvaa, mutta sellainen valkea karvainen pikkukoira sinne hampaiden väliin päätyi maistuen ilmeisen hyvälle. Ei tietenkään yhtä hyvälle, kuin kakku, jota edelleen heppadieetillä oleva Sinnikin niin kovin himoitsi. Vaan eipä jättänyt sankari muille murustakaan maistiaisiksi, joten sanomistahan siitä tuli, kuten arvata saattaa.
Sankarille maistuu ja niin maistuis muillekin.
Toisille heruu, toisille ei.
Parhaat palat viimeseks, voi nom nom!
Etkä sitte yhtään muille jättäny, saamarin nulikka!?
"Ens vuonna varmana jätät, tuliks SELVÄKS?!"
"Ööh, joo...kai?"
Caro-paran pitäisi tietää, ettei saa olla itsekäs, ellei ole kissa! :D
VastaaPoistaCaro-parka ei voi ymmärtää ongelmaa, ku ite on joutunu niin monesti seuraamaan sivusta kissojen syömistä, oma ruoka-aika ku ei oo "milloin sattuu pitkin päivää" kuten kissoilla. :p
PoistaHaha tuo vika kuva :D Caro näyttää niin hölmölle ''Mitä mä nyt taas oon tehny'' kun Sinni marmattaa ja kiukuttelee :D
VastaaPoistaJa syystäkin näyttää. :D Ei oo helppoa ymmärtää kissoja.
PoistaLoistava tuo viimeinen kuva, tosiaan! :D
VastaaPoistaHaha, kiitti. :p
Poista