Vuorikiipeilijä

Helmikuu(kin) on näköjään kuukausi, jolloin riittää sutinaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi, joten ahkerasta postailutahdista voi vain haaveilla. Juttuja piisaisi kyllä, joten tällä viikolla teen parhaani, että ainakin ne tärkeimmät aiheet, mukaan lukien Caron synttärit, tulisivat käsitellyiksi. :)

Eilisen päivän teemana oli perheretkeily, jonka yhtenä osuutena eräs meistä harjoitti vuorikiipeilyä:

Kovasti minä kyllä koitin ohjeistaa, ettei sen heppapallon vieminen "rotkon" reunalle ole välttämättä mikään maailman viisain idea, mutta itepä tuo valinnoistaan päätti. Kahdesti sitä palloa tuolta aivan pohjalta asti koiruusvoimin haettiin ja pari kertaa vähän ylempää rinteestä, jälkimmäisestä kiitos kohteliaasti sijoittuneiden kasvustojen. Kyllä sai pallo sen verran antaumuksella suoritettua kurinpalautusta mäen päällä viimeisen urakan jälkeen, että taisi poikaa kohtalaisesti ketuttaa tuo hakeminen. En kyllä yhtään ihmettele, tältä isäntäväeltä kun meinasi loppua puhti jo tasamaan umpihangessa uusia polkuja tehdessä. :p