Lentäen olisit jo perillä

Se olikin Nita eikä Nana, joka ilmaantui eilen yhteislenkkimme lähtöpisteeseen, mutta aivan yhdentekevä se otuksen nimi meille on, jos vain hyväksi todettua seuraa mukaan metsään saadaan. Ja olipa vaan keskiviikon myrsky tehnyt luonnosta todellisen lumiparatiisin! Valkoinen hanki sen kun vaan häikäisi sama mihin suuntaan siristeleviä silmänmollukoitaan muljautteli. Muutama tutuista poluista oli täysin lumen alle muurautunut, mutta vaihtoehtojahan meillä toki piisasi ja niitä myös hyödynnettiin. Kaunista oli kaikkialla ja porukalla kivaa, sen vaan sanon. 

Sen sanon myös, että kotiovelle ehtiessä oli kohtalaisen "lenkillä käynyt" olo, sen seitsemisen kilsaa kun me siinä polut kuorruttaneessa lumimuhjussa tarvottiin. Rapakuntoisten maraton oli se. :p Tuo matkan pituushan on tosin pelkkä villi arvio. Pitää mitata tuo reittimme joku päivä, jos vaan se himputin Sports Tracker -kuntoiluseurantasovellus jopa joskus toimisi eikä jämähtäisi kesken matkan. Nykyäänhän tuo jämähtelee melkein joka käyttökerralla, joten eipä huvita enää edes yrittää mitään reissuja tallennella, mur... Tokihan se mieltä aina hetkellisesti ylentää, kun sovellus kertoo lenkkimme huippunopeudeksi sen 48 km/h, joka siis saavutettiin hetkenä, jona lensimme viivasuoraan kotiin jostain reissun varrelta. :D Harmi vaan, että ihan tuohon me ei kuitenkaan pystytä. Vielä, kjäh! Saa muuten aivan vapaasti ehdotella vastaavan kaltaisia, sujuvasti toimivia kännykän sporttisovelluksia (ilmaisia sellaisia). Siis niitä, jotka eivät kuvittele ihmisten taikka koirien osaavan lentää. ;)

Loppuun niitä kuvia taas, olkaas hyvä!