Sunnuntain suunnitelmaksi valikoitui reissu Oritkarin jäälle ja kuten paikalle saavuttuamme huomasimme, oli sama suunnitelma kuulostanut hirveän hyvältä idealta myös arviolta parinsadan muun "oululaisen ihimisen" mielestä... Voi hyvää päivää sitä autojen, hiihtäjien (koirahiihtäjiäkin näkyi useampi), varjoliitäjien, pilkkijöiden ja muiden haahuilijoiden määrää! :D Istuttiin autossa varmaan vartti sitä sutinaa ihmetellessä ja odotellessa samalla otuksen tunteiden jäähtymistä, sillä kyllähän silläkin oma selkeä mielipiteensä moisesta sirkuksesta oli, tietäähän tuon. Vaan ei siinä mitään. Päästiin me lopulta jäällekin (ja niin hassua kuin se ihmismäärä huomioon ottaen onkin, huomattavasti helpommin kuin taannoin siellä Toppilan rannassa, mutta Oritkari onkin otukselle tosi tuttu paikka, niin sehän se heti asiaan kummasti vaikuttaa), missä sitä tilaa riitti, vaikka muitakin koiria tosiaan jäällä vipelsi niistä muista vipeltäjistä nyt puhumattakaan. Hyvin me kaikki sinne mahduttiin aurinkoisesta, joskin melko tuulisesta päivästä nauttimaan, eli ei mennyt hukkaan tuokaan reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! :)