Kakkaa ikkunassa

Eilinen alkoi jokseenkin poikkeuksellisesti. Harvemmin sitä nimittäin tulee aloitettua päivä siivoilemalla kakkaa ikkunasta ja vielä harvemmin hipin sellaista. Vaan eilenpä näin tapahtui. Kävi nimittäin niin, että siinä kaikessa rauhassa aamukahviani hörppiessäni havaitsin jonkun pikkulinnun lentävän ikkunamme ohi. Juurikin sen ikkunan, jonka äärellä meillä on aitiopaikka lintujen stalkkailuun. Ja sitten kuuluikin vaimea klops. Hetihän sitä arvasi, että jassoo, nyt muuten osu ja uppos. Ihme, että vasta nyt, niin vilkasta kuin tuo lintuliikenne on näillä nurkilla ollut. Liekö epätavallisen sankalla sumulla oli tällä kertaa näppinsä pelissä, en tiedä.

Parvekkeen ovella kohtasin sitten sen iloluontoisesti pitkin ikkunaa turahtaneen kakan. Syyllistä ei vaan näkynyt missään, kunnes parvekkeen perimmäisestä nurkasta se lopulta bongattiin. Hippiäinen. On toki kiva, että kotimme nurkalta bongattujen lintujen kasvoi jälleen yhdellä uudella lajikkeella, mutta pakkoko se nyt silti oli tuollaisen ronskin itsemurhayrityksen kautta tutustua? Ihme kun ei koittanut samaa Sinnin ollessa parvekkeella. Olisi meinaan saattanut aikeissaan onnistuakin silloin...

Noh, minähän se vanhana lintujen, kastematojen, toukkien, amppareiden ja kotiloiden pelastajana siinä heti kauhistuin, että nytkö tässä pitäisi olla pokkaa tuo viaton pullukka linnunrääpäle tappaa. Varmasti kituu ja kaikkea! Onneksi pikku hipin lähempi tarkastelu osoitti, että ehkä armomurhaan ei ollutkaan tarvetta. Toinen jalka oli kyllä vähän vinksallaan ja siipikin maassa, mutta ainakin tuo jälkimmäinen siitä sitten oikeni, kun tyyppi sai hetken keräillä itteään. Toivottavasti jalkakin, mutta sitä tarina ei kerro. Pienen tovin siinä tuota isomman hipin jälkeläistä ihmettelin ja kameralla vienosti häiriköin, kunnes jätin tyypin omassa rauhassaan toipumaan. Puolisen tuntia se taisi lopulta parvekkeen nurkassa viihtyä, kunnes oli hoksannut, että jaa, kai tuota voisi häippästä. Ja uuden kakanhan se myös lattialle muistoksi jätti, tietenkin!

Kattikaksikko ei tiennyt parvekkeelle eksyneestä tirpasta tuon taivaallista, sillä päästin tyypit aamu-ulkoilulle linnun jo paikalta kadottua. Olisivat kyllä olleet moneen kertaan menoillaan jo aiemmin, mutta pääsy oli tiukasti evätty. Sen verran pitkää silmää kilpparilta kuitenkin oven raosta tarjoiltuna sain, että liekö tuo jotain selän takana vehkeilyä epäili, vaikkei mitään näkynytkään missään? Ei edes sitä kakkaa, se kun oli siivoiltu kiireen vilkkaa pois. Joku roti nyt sentäs.