Joskus se tuuri loppuu näköjään meiltäkin. Nimittäin tuohon Caroon iski yllättäen joku himputin kutka. Vähän väliä on pitänyt nypyttää ja rapsuttaa itteään vähän sieltä ja täältä eikä moinen totisesti ole normaalia toimintaa meilläpäin ollut. Noin viikon verran sitä touhua tuossa katseltiin ja keskellä yötäkin sitä raivostuttavaa "...nypy nypy nypy..." -ääntä kuunneltiin, kunnes eilen totesin, että ei hittolainen, pakko kai tässä on itteään viisaampia vaivata, jotta kutina saadaan loppumaan ennen kuin alkaa iho rikkoutua. Ei muuta kuin soittoa eläinlääkärille ja aikaa varaamaan. Saatiin aika Lahteen heti samaksi päiväksi.
Ja kun kerran jo valmiiksi menossa oltiin, napattiin mukaan myös tuo Sinni, jolla on oma surullisen kuuluisa historiansa tuon ittensä nirhimisen kanssa. Ainakin tässä postauksessa on ollut turhia toiveita täynnä ollut juttu aiheesta, eli en nyt suotta kertaile tässä noita vanhoja tämän tarkemmin. Sinniähän on käytetty lekurissa kerran aiemminkin (Oulussa) tuosta syystä, mutta eipä saatu tuolloin kotiinviemisiksi muuta kuin pelkkiä arvailuja ("se on varmaan stressiä") ja saatuun apuun suhteutettuna varsin hinnakas lasku. Sinni ei sinällään tunnu tuosta vaivastaan sanan varsinaisessa merkityksessä kärsivän - syö, leikkii, nukkuu ja ylipäätään elelee kuin ihan täysin terve katti - mutta onhan se riesa kummiskin, kun pitää omaa ihoaan välillä rikki asti nuoleskella ja rapsutella.
Vilautteleva potilas.
Tämänkertaisen lekurireissun diagnoosisaldo oli sellainen, että Sinnin kutinat arvioitiin allergiaperäiseksi oireiluksi. Kuulemma erityisesti pään ja korvien raapiminen viittaa allergiaan. Tästä syystä aloitettiin kahden kuukauden mittainen eliminaatiodieetti, jonka aikana Sinnin kitusiin saapi lasketella ainoastaan vettä sekä Royal Canin Feline Hypoallergenic -raksuja. Jos dieetti ei auta, on allergian aiheuttaja jossain muualla kuin ruokavaliossa, ja sittenpä se touhu meneekin huomattavasti monimutkaisemmaksi, jos meinataan lisätutkimuksia tehdä. Noh, katsellaan miten homma tästä nyt etenee.
Rankka reissu oli, huh!
Niskalitkun kuivattelu mökötyttää.
Caron kutinoiden aiheuttaja ei selvinnyt (karva- ja raapenäytteet eivät paljastaneet mitään poikkeavaa), mutta koska todennäköisin syyllinen naps vaan yhtäkkiä alkaneeseen kutinaan voisi olla jonkinlainen loistartunta, määrättiin sekä koiruus että talouden kissat - viaton Pätkis-parkakin joutuu kärsimään :p - Stronghold-kuurille. Kyseessä on siis liuos, joka valutetaan elikon iholle, tarkemmin sanottuna lapaluiden yläpuolelle niskan tuntumaan. Liuosta laitetaan kahteen otteeseen eli seuraava litkunvalutteluoperaatio suoritetaan kuukauden kuluttua. Operaation voi tehdä kotona.
Toivotaan, että kutina hoituu nyt tuolla eikä uutta reissua lääkärin pakeille tarvita. Ainakaan pariin viikkoon emme saisi toisia koiria tapailla, joten hei hei vaan vinttien treffailullekin sitten, pöh. Toisaalta me ollaan kyllä treffattu vintit kertaalleen kutinan alkamisen jälkeen, joten jos tämä meidän "kuppamme" on ärhäkästi tarttuvaa sorttia, on se aika suurella todennäköisyydellä ehtinyt tarttua jo. Oh well, aika näyttää, että kuinka kovaa omaa otsaa on syytä seinää vasten hakata. ;)
Voi eläinraukkoja. Sinni varsinkin, kun joutui tuommoiselle ruokakuurille. Katselin huvikseni tuota ruuan sisältöä ja eihän se mitenkään hyvältä näyttänyt :D Mutta jos sillä selviää ongelmat niin hyvä! Mitä Sinni on ennen tuota kuuria syönyt?
VastaaPoistaItteä harmittaa erityisesti, ettei tossa kyseisessä "eliminaatioruokamerkissä" oo ollenkaan märkäruokavaihtoehtoa. Tympeetä syöttää Sinnille pelkkää nappulaa pari kuukautta ja antaa Pätkikselle välillä salaa märkäruokaa. :p
PoistaNoi meiän katit syö ns. herkkuna (ööh, eli päivittäin viime aikoina...) Whiskasin märkäruokaa & silloin tällöin Shebaa, ja nappulana nykyään Canagania. Aina välillä ostetaan Pätkikselle Royal Caninin Urinary S/O:ta (tyypillä on taipumusta virtsatievaivoihin, joihin ton väitetään auttavan, vaan eipä oo mun mielestäni erityistä eroa Canaganiin tai aiemmin syöttämäämme Applawsiin) ja sitähän se Sinnikin on sitte syöny, se ku on vissiin aika hyvän makuista monen kissan mielestä.
Oletko kuullut koskaan laakkeesta nimelta PrednisoLONE 100 mg/mLTransdermal Gel (as Acetate)? Kannattaisi kysya ehka elainlaakarilta onko tata tuotetta Suomessa saatavana. Meilla on kissa Cinnamon, jolla on kovasti allergiaa, nuolee itseaan jatkuvasti. ja sitten iho on verella. Tata rasvaa laitetaan joka paiva korvan sisalle ja se pitaa allergian joten kuten kurissa. Joskus kun allergia menee tosi pahaksi antavat kortisoonipiikin.( Eivat tee sita mielellaan silla liika kaytto aiheuttaa diabetesta mutta auttaa tosi paljon ja kissa rauhottuu vahaksi aikaa).
VastaaPoistaEn oo koskaan kuullu, mut pistetäänpä nimi muistiin ja tutkitaan asiaa. Suuri kiitos vinkistä! :) Lekuri jutteli tosta kortisonista, että sitäkin on tosiaan mahollista antaa eikä kissalle annettava pieni määrä välttämättä aiheuta mitään ongelmia, mut ei tosiaan kauheen innolla sitä suositellu eikä varsinkaan ensimmäisenä vaihtoehtona. Ihan mielenkiinnosta silti kysyn, että osaisitko yhtään arvioida kuinka kauan yksi kortisonipiikki pitää kissasi kutinat poissa?
PoistaViimeksi kaytin Cinnamonia heinakuun 13 paiva kortisoonipiikilla ja han on aika hyvassa kunnossa, on vain yksi pieni laiska kaulassa joka on karvaton ja vahan veressa. Mina kylla annan hanelle tuota laaketta korvaan joka paiva. Kortsisoonipiikin jalkeen pidin vain muutaman paivan tauon tuon laakkeen suhteen, sitten aloin antamaan normaalisti.
VastaaPoistaOkei. Voisin tosta päätellä, ettei se kortisonikaan ihmeitä tekevä aine sitten oo, jos siitä huolimatta tota rapsuttelua esiintyy siinä määrin, että verille asti menee. En tietenkään tiiä kuinka nopeasti piikin antamisen jälkeen tuo tilanne on saavutettu. Meillähän normitilanne ilman lääkkeitäkin on ollut viime aikoina varsin hyvä, mut sitä huomattavan lyhyttä karvaa ja arpia on toki havaittavissa. Saapa nähä, että muuttuuko tilanne tässä tuostakin parempaan. Toivottavasti! Terveempiä aikoja toivottelen sinne teille myös. :)
PoistaMe otatetaan tuo kortisoonipiikki vain tapauksissa missa Cinnamonilla on tosi paljon allergiaa, silloin han kutiaa kovasti ja juoksee paikasta toiseen ja nuolee itseaan, emme karsi katsoa sita. Han on myos silloin tosi kiukkuinen toisia kissoja kohtaan. Ajattelemme etta kortsinooni auttaa rauhoittumaan ja tietty parantaa allergiatilannetta.
VastaaPoistaYritimme syottaa hanelle myos erikoisvalioruokaa mutta han ei suostunut syomaan Science Diet reseptiruokaa. Me ostetaan meidan kissoille nappularuuaksi California Natural ja Evo merkkista ruokaa mutta vaikka se on hyvalaatuista niin sekaan ei pida Cinnamonia allergiaa poissa. Valitettavasti he tykkaavat myos Fancy Feast-purkkiruuasta ja sita he saavat joka aamu ja ilta ja se on kaupallista roskaruokaa mutta eivat suostu syomaan parempilaatuista purkkiruokaa. Cinnamon on parempi kesaisin kun han voi olla paljon ulkona aitauksessa, mutta talvet on pahempia.( Me asutaan Uudessa Englannissa ja talvet ovat tietty lumisia ja kylmia taalla). Nyt viela on tosi kaunista ja han viettaa suurimman osan ajasta puutarhassa metsastaen. Toi tanakin aamuna elavan maaoravan ovelle, onneksi sain pelastettua sen. Han on kova tytto syomaan hiiria ja maaoravia! Elainlaakarimme sanoi, etta ei ole parempaa ruokaa kissalle kuin hiiri. Ehka hiiret ja maaoravat ruokavalio pitaa hanet terveempana kesaisin.
Teiän tilanne kuulostaa ikävämmältä kuin meillä, sillä en oo huomannu kutinan vaikuttavan Sinnin mielialaan mitenkään. Inhottava juttu! Inhottavaa on toi sun mainitsemas nirsoilu myös. Meillä on kans kokemusta siitä: mikään raakaruoka ei kelpaa ja on myös nappuloita, jotka eivät maistu. Onni onnettomuudessa, toi tän hetken eliminaationappula tuntuu menevän hyvin alas.
PoistaSehän on tosiaan monilla iho-ongelmaisilla ihmisilläki niin, että kesällä ongelmat pienenee, kiitos auringonpaisteen vaikutuksen. Mut kaikesta huolimatta Cinnamonin elämä kuulostaa tavallaan aika kivalta, ku pääsee toteuttamaan itteään metsästäjänä. :)