tiistai 22. lokakuuta 2013

Pohojammaalla

Tottakai se perinteinen "Talvi yllätti suomalaiset" -teemapäivä sattui juurikin viime perjantaiksi eli päiväksi, jolloin olimme lähdössä pitkälle ajomatkalle kohti Pohjanmaata. :p Talvirenkaat oli toki vaihdettu alle rapisemaan jo useampi päivä takaperin eli sääennusteet oli tarkkaan opiskeltu, mutta olisihan se matka vähän sutjakammin ilman sitä ohituskaistojen lumisohjoa sujunut. Oli siellä matkan varrella silti useampi paikkakunta, jonka tienoilla lunta ei näkynyt ollenkaan. Määränpäänämme oli tuttu mökki Kruunupyyn nurkilla ja sinnehän me sitten pidennetyksi viikonlopuksi hurautimme (myös Kokkolassa käytiin, mutta Caron osalta se reissu jäi autovahdin hommaksi). Valkeaa maisemaa oli mökilläkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin mitä kotona Hollolandiassa.

Laittelen nyt ensialkuun julki näitä laadullisesti kyseenalaisia kännykuvia, eli katsellaan niitä kunnon otoksia tuossa myöhemmin, kun ehdin niitä vähän räpeltää. :)


Autovahtimus hurttamus.


Jäätyy, jäätyy.


Talvi yllätti laiturilla ryntäilijän.


En se minä ollu!


Tämän vuoden veneilyt on veneilty ja uimiset uitu.


Vähän jäissä.


Joku tyypillinen kohtaus.


Mee sää sinne, nii mää meen tänne.


Noheva pihavahti.


4 kommenttia:

  1. No johan. Nyt pitää kyllä tarkistaa, että minkä järven rannalla sitä tuli mökkeiltyä? Itse kun olen Kaustiselta kotoisin ja Kokkolan suuntaan on kuljettu sitten enemmän ja vähemmän, nykyisin aika paljon kuluu tuo Vaasa - Kaustinen - Kokkola asfaltti kun käydään sukuloimassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko olla ny ihan tylsä tyyppi ja tuottaa kysyjälle pettymys, vaan ku mulla on ollu tapana jättää kertomatta nimeltä hirmuisen tarkasti (toistuvista) hengauspaikoistamme, nii en mielellään kertois nytkään. Sorry. :( Vaan sen voin toki paljastaa, että Kaustisen ohi tuli ajeltua ja S-market valikoimaltaan päteväksi todettua. ;) Isännän puolestahan mekin tuolla Pohjanmaa/Keski-Pohjanmaa -akselilla sukulaisia treffaillaan.

      Poista
    2. Ymmärrän kyllä, näin vähän arvelinkin. Taidan kuitenkin paikan tunnistaa ja voin kertoa olleeni sen rannalla olevassa taukoravintolassa yhden kesänkin aikoinaan töissä. Työntekijät omistajalta salaa siellä ruokkivat yhtä kollikissaa, joka oli selkeästi kotoaan eksynyt ja väitin satavarmana vanhemmilleni sen olleen meidän Mirre-kissa, joka aikoinaan katosi koskaan kotiin palaamatta. Näin ehkä sain ainakin itselleni paremman mielen, kun väitin, että Mirre oli vain muuttanut sinne viettämään eläkepäiviään... Okei. Nyt lähti juttu lapasesta.

      Poista
    3. Mä luulen, että sun tunnistus osu oikeaan, näin mitään nimiä mainitsematta. ;) Ja voi noita katoavia kissoja. Mäkin oikein mielellään uskoisin moiseen tarinaan varsinkin, jos kyse ois omasta kissasta.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)