Se oli kuivilla koko talven. Koko pitkän talven se teki kaikkea muuta ja tuntui nauttivan elämästään ilman minkäänlaisia vieroitusoireita, mutta Pohjanmaan mökillä se retkahdus viimein tapahtui. Addikti antoi periksi. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, ensimmäisenä periksi antoi ohut rantajää addiktin alla. Monta kertaa. Kun ei kerrasta saati toisesta uskottu puhumattakaan sanallisista varoituksista. Liekö se oli vain hauskaa, se kyseenalainen leikki heikoilla jäillä. Kokeilu, että "joko nyt, joko NYT voisi jo retkahtaa?" Joten niinpä se lopulta taas alkoi...
...UIMAKAUSI!
Mökillä
Ensin se oli vain...
...pientä koittelua.
Kunnes!
Eka virallinen uimakerta ilman sitä jäihin putoamista. Kuten näette, ei niitä jäitä
kyllä enää ollutkaan, kiitos sen ahkeran putoilun kiihdyttämän sulamisvauhdin. ;)
Kotinurkissa tällä viikolla:
Addikti onnellisena addiktionsa äärellä.
Onpas rohkea uimari !
VastaaPoistaKylläpä uinti tuntuu olevan suuri nautinto! Ihanaa nähdä!
VastaaPoistaJuu-u, ton otuksen ois pitäny syntyä kiduksien kanssa, niin kova uimari se on. :)
VastaaPoistaTaitava oot!
VastaaPoistaHehee, ihanaa kylmää vettä eli ihan parasta! Hauska kuulla, että on muitakin koiria, jotka ovat keksineet heikkojen jäiden särkemisen hauskuuden - koiruudet ovat kyllä tässäkin asiassa verrattavissa pikkulapsiin.
VastaaPoistaTiiä sitte oliko se touhu hauskaa vaiko pelkästään aivotonta. :D
Poista