Sadepäivänä

Monen monta päivää on jo vietetty sisällä navakalta tuulelta ja sateelta suojassa sen sijaan, että oltaisiin lekoteltu vähintäänkin parvekkeella auringon lämmössä. Vähän meinaa yhtä sun toista naamaa kurttuun vetää, mutta eipä auta kitistä, se kun ei ihanaa hellettä takaisin tuo. Näin ollen me vaan ollaan ja köllitään kivempia kelejä odotellen (huomiseksi luvattiin taas vähän parempaa, jee!), mitä nyt isäntäväki joutuu koiruuden kanssa pihalle aina välillä uhrautumaan. Koiruus onkin talouden ainoa tyyppi, jolle sadesää on se ja sama, kunhan vaan pihalle hillumaan pääsee. Kotona se kantaa käytännössä koko lelulaatikko(je)nsa sisällön isäntäväen jalkojen juureen "lievästi" jostain tympääntymisen tapaisesta vihjaillen (tällä hetkellä kyseisessä näytille tuodussa kasassa näyttäisi olevan apina, patukka, hai, renkula, frisbee ja köysi) samaan aikaan, kun Sinni kuluttaa päiväänsä kököttäen epäsosiaalisena uudessa lempipaikassaan sängyn alla (hyvä, jos kattia nykyään edes ruoka-aikana näkee, niin kiva se uusi piilopaikka on) ja Pätkis milloin missäkin naama rutussa märisten ja kieriskellen - siis aivan kuten emäntäkin.