Meidän lempimetsämme on melkoisen jännä paikka, kaikin puolin. Elukkaa piisaa jos jonkinmoista. Viime lokakuussa törmäsimme siellä kyykäärmeeseen, mutta sehän nyt ei toki kovinkaan harvinainen näky metsässä ole, vaikka olikin meille se ensikohtaaminen - ja toistaiseksi myöskin se ainoa. Eilisellä päivälenkillä nähtiin sitten aivan toisenlainen luikero: nimittäin jonkin verran perinteistä kouluviivotinta pidempi vaskitsa! Tottahan toki mukana oli vain kännykamera (milloinkas se järkkäri olisi, kun sitä kaikkein eniten tarvitsisi, hmph...), mutta ihan mukavasti silläkin tuota viatonta paikalleen jähmettynyttä metsäneläintä ahdisteli. ;) Vaskitsahan on tosiaan lisko eikä käärme, vaikka niin kovasti käärmettä muistuttaakin. Hauska otus. Toivottavasti törmäillään toistekin. :)
Yök, mä saisin tostakin kohtauksen jos törmäisin lenkillä. :D
VastaaPoistaMitä suotta, ku toinen on niin SÖPÖ. :D
Poistamä oon monta kertaa pitäny tommosia käsissä, ja tykkään kauheesti niitten samettisesta nahasta :3
VastaaPoistaMä en kehannu koskemaan alkaa, mut oispa kiva joskus päästä kokeilemaan. Suunnilleen saman kokosta lemmikkikäärmettä oon kerran kädessä pidelly ja se oli ainaki velmun tuntunen. :)
Poistayäääääääääääääääääääääääääääääääk
VastaaPoistaEihä. :p
PoistaTiesin jo otsikosta mitä odottaa, mutta silti oli pakko tulla katsomaan ja aiheuttaa samalla pientä sydämentykytystä itselleni. YÖKYÖKYÖK! Törmäsin tuollaiseen viime kesänä, kun kipusin yhdestä vanhassa kaivoskuopassa olevasta uimpaikasta ylös, sekin oli jo tarpeeksi inhottavaa (onneksi ei kuitenkaan ollut käärme). Mukana olleet kaverit (ja etenkin toinen kaksijalkainen) saivat sydärin kun aloin kiljua :D
VastaaPoistaHaha, se on varmaan ollu melkonen ääni se. :D Mä en kyl pysty ymmärtämään miten kaikki aina kammoaa nii kamalasti noita kilttejä pikku luikeroita. Itteä lähinnä kiinnostaa vaan hirmusesti. Tietty jos ykskaks yllättäen tommonen luikertelis esim. tyynyllä ja heräisin tuijottaen sitä silmiin, nii vois niitä erinäisiä ääniä päästä munkin kitusistani, myönnetään. ;p
PoistaOnneksi ei olla törmätty kyykäärmeisiin, paitsi tielle kuolleisiin. Halusiko muuten Caro mennä tutkimaan vaskitsaa tai onko mennyt kyykäärmettä nuuhkimaan ? Osaakohan koirat varoa myrkyllisiä käärmeitä luonnostaan ? Veikkaan että meidän 'tahvo' bulldoggi ei ainakaan osais kun haluaa olla kaikkien liikkuvien kaveri.
VastaaPoistaCaro ei huomannu koko paikalleen jähmettynyttä vaskitsaa, vaikka juoksenteli peräti kolmesti sen "yli" (osumatta) pitkin polkua. Hyvä, että ees ite havaitsin, koska äkkivilkaisulla sitä ois hyvin voinu aatella pelkäksi kepiksi, lisko ku ei liikkunu YHTÄÄN koko tapaamisemme aikana. Kuvailun ajaksi kielsin koiraa tulemasta paikalle, koska tietäähän sen, että äkkiä se ois luikeron siinä vaiheessa huomannu ja tullu sörkkimään pilaten koko homman. x) Jos en aivan väärin muista, nii ei Caro huomannu lainkaan myöskään polun sivussa makoillutta kyytä. En usko, että ainakaan kaikki koirat osaavat varoa, koska toiset tykkää tunkea nokkansa ihan mihin vaan. Caron varomisista on tietty paha sanoa, ku en antanu ees lupaa mennä liian lähelle.
PoistaAaw :3
VastaaPoistaLiskot on ihania, mutta käärmeistä en tykkää. Varsinkaan myrkkykäärmeistä, onneksi ei ole kyitä tullut vastaan moneen vuoteen :P
Mulla ei oo mitään myrkkykäärmeitäkään vastaan, kunhan eivät vaan pure tai muutoin käy kimppuun. :D
PoistaWau, mikä bongaus! Vaskitsat ovat kauhean sympaattisen oloisia kavereita. Olisi mukava itsekin joskus nähdä luonnossa moinen luikero :)
VastaaPoistaJuu, en hoksannu ollenkaan otuksen harvinaisuutta, ennen ku vasta kotosalla aiheeseen enemmän perehdyin. Onneks tuli räpsittyä muutama kuva. :)
Poista