Pätkiksen vuoro

Pätkis täällä moi!

Emäntä käski tulla sanomaan, että sillä on parhaillaan niin karvahelvetillinen ja ennen kaikkea aivan ite aiheutettu joulukiire, ettei se ehi päivitellä blogia siihen tahtiin, mitä ois tota asiaa - ja sitä kuulemma piisais - mut kovasti se tahtois teille juttua naputella. Vaan ku ei niin ei. Kaiken muun hässäkän lisäks meiän pääjoululahja ei oo vieläkään ehtiny perille ja ny se emäntä stressaa sitäkin ehtiikö ne saksalaissuomalaiset lähettiporot ennen joulua perille, vai saadaanko me se meiän tärkein lahja vasta joulun jälkeen. On meille jotain muutaki vissiin hankittu, ettei me ny täysin lahjoitta jäädä kummiskaan kävi niitten porojen kanssa miten kävi. Muahan noi lahja-asiat ei kiinnosta tietty pätkääkään, kunhan vaan ruokakuppi täyttyy ajallaan niin ennen joulua, joulun aikaan kuin joulun jälkeenki. Kaikki muu tulee maailman tärkeysjärjestyksessä meikäläisen pullean röllykän jälkeen.

Niin joo. Emännän oma lahjahan ehti perille jo tällä viikolla ja se on toi tommonen outo musta mötikkä, jonka se laittaa isompaan mötikkään kiinni ja sitte se kiusaa meitä sillä vehkeellä saadakseen tänne blogiin jotain silmäiltävää. "Nikkor Kolkytviismillinen" se lahja tais olla nimeltään, voitteko kuvitella?! Ihan ihme nimi kyllä ja taitaa ihan tyhjän panttina lojua koko härveli muutenki, ku eihän toi ehi sillä kuvaillakaan, mitä ny tänään sen verran räpsäs, että sai otettua kuvan siitä, ku mä hymyilin kilpaa auringon kanssa. Näättekste, miten leveesti mä hymyilen aina, ku mulla on masu täys ja kaikki muutenki tosi mahtavasti?

Jaa vaan pitää mennä ny syömään tästä, että näkyillään. Tai sitte ei. Ihan sama se mulle on.

T: Pätkis