Kalteva torni

Tapahtuipa eräänä päivänä viime viikolla... 

Sen piti olla aivan normaali siivouspäivä, mutta sillä erotuksella, että päätin imuroida isoimman kissatelineen yläpetiä myöten eikä sinne asti millään ylety, ellei kaada telinettä kallelleen. Ja sen kun tein, niin eikös siinä heti ollut Dalton tunkemassa olomuotoaan suoraan tapahtumien keskipisteeseen. Sehän ei tosiaan imuria pelkää, vaan on tässäkin asiassa Caron kaltainen: imuri lähinnä kiinnostaa ja ihastuttaa. Jo me ollaan ehditty Daltonin turkkia vähän imuroidakin ja tyyppi piti sitä hassuna leikkinä. Kohta se varmaan jonottaa yhdessä turkkinsa imurointia rakastavan Caron kanssa imuroitavaksi pääsemistä aina noina siivouspäivinä, katsotaanpas vaan!

Siitä kallelleen kaadetusta kissatelineestä vielä. Se ihmetytti kissaporukkaa siinä määrin, etten millään raaskinut nostaa telinettä takaisin pystyyn heti imurointihomman jälkeen, joten varmaan ne sen pari tuntia telineen luona ja lähistöllä haahuilivat. Nähtiin kiipeilyä, loikoilua, nuuskintaa, vaanimista ja kissatappeluita. Jälkimmäisistä seuraa kuvia toiste, kaikkea kun en tähän samaan juttuun viitsi laittaa. Keskitytään nyt siihen kiipeilyyn ja muuhun haahuiluun, niissäkin kun on aivan tarpeeksi actionia yhdelle päivälle.

Ruuhkaa orrella.

Nyt on muuten ihan tosissaan jännää.

Miksei tää vois olla aina näin, hä?

Ei niin mitään ongelmaa ottaa tuossa pienet torkut. Ja se otti myös.

Oman elämänsä orava.

No MÄÄ en kyl oravoi. EN. En ees kato sinnepäin.

MINÄ ORAVOIN!!!111

Makoisa käärme saapui myös paikalle.

Ja öh, häipyi myös.

Jaaaaa-ha! Että TONNE se meni.

Mä sulle katoamistemput näytän!

Ja sulle näytän tassua.

Kas näin!

Vähän poseerausta vielä...

...ja se jännyys oli sitten siinä. :)