Kylässä (ja ikäviä uutisia)

Viime viikonloppuna Dalton pääsi näkemään Kallen ja Leon ensimmäistä kertaa, kun lähdettiin käymään poikien luona kylässä. :) Ovat muuten rivitalolaisia nykyään, joten nykyisestä asuinsijasta johtuen kuvia Caron ja Kallen yhteisistä heppapalloilusessioista ei ole blogissa viime aikoina näkynyt eikä varmaan tulla enää näkemäänkään, rivitalojen pihamaat kun eivät sitä villiä heppapalloilua sen enempää kuin yhteisulkoiluja oikein suosi. Niin, Caro pääsi tietysti mukaan myös ja yllärinä paikalla oli myös mäyris Roosa, tuo äksy ja silti niin suloinen kahdeksanvuotias neitirouva, joka on omiaan pitämään allekirjoittaneen ikuista mäyriskuumetta elossa. 

Eteishärdelli. :D

Saapumisoperaatiot ovat hauskoja.

Ja niin... Suureksi ikäväkseni on tähän samaan syssyyn kerrottava, että Kallen ja Leon koti on nykyisellään kissaton Leevin siirryttyä kissojen taivaaseen jo tuossa viime vuoden lokakuussa. Leevi sai elää 16 tervettä vuotta, kunnes täysin yllättäen halvaantui eikä mitään ollut tehtävissä. Vaikka loppu menikin tosi kurjasti, on oltava kiitollinen siitä, että terveyttä riitti monen kissanelämän edestä. Ei ole yhtä hyvä tuuri kaikilla, ei tosiaankaan. Leevin ei tarvinnut lääkärissä rampata, vaan se sai keskittyä koirien tapakouluttamiseen (ja voi kuinka monta koiraa se ehtikään pitkän elämänsä aikana ruotuun laittaa!) ja reviirin vahtimiseen rakkaassa ulkotarhassaan (toki se sisälläkin aikaa paljon vietti, mutta tarha oli se ykkösjuttu aivan viimeisimpiä vuosia lukuun ottamatta). 

Leevistä jäi muutamia ennenjulkaisemattomia kuvia, joita haluan vielä joku päivä blogiin laittaa, joten muistellaan komeaa Leeviä tuolloin hieman lisää. On poika sen ansainnut. :) Tämän julkaisun PITI keskittyä vain kyläreissuumme, mutta koska joku olisi varmaankin kysellyt Daltonin ja Leevin kohtaamisesta, niin tuo valmiiksi viivästynyt suru-uutinen oli parasta kertoa viimeistään nyt. Olen kuitenkin varma, että jos Dalton ja Leevi olisivat ehtineet tavata, olisivat nuo sosiaaliset pojat tulleet hyvin juttuun. Leevihän olisi niin mielellään kaveerannut Sinnin ja Pätkiksenkin kanssa, mutta tytöt olivat tuttuun tapaansa "hivenen" epäsosiaalisia. :>

Niin, se kylähomma. Daltonista jäi talteen vain muutama kuva, koska se vietti puolet reissumme ajasta joko vähintään puolittain piilossa sohvan takana tai sitten vieressäni sohvalla tarkan valvonnan alla (koirien vuoksi). Koirat - Caroa lukuun ottamatta - olivat alussa hyvän tovin suljettuina toiseen huoneeseen, jolloin Dalton uskaltautui tutkimaan olohuonetta jonkin verran. Roosan haukahdukset oven takana havaitsemalleen arkkiviholliselleen Carolle säikyttivät Daltonia aina sen verran, että se juoksi heti varuilta sohvan taa tai muuhun nurkkaan piiloon.

Koirien päästyä vapaiksi jokainen kävi sanomassa hyvinkin nätisti nenäpäivää sohvalla olleelle uudelle kissalle, kunnes Kalle keksi yllättäen, että Dalton onkin ihan kamalan pelottava. Niin pelottava, ettei sitä uskalla edes katsoa silmiin saati istua viereisellä sohvalla. :D Ihan mielenkiintoista sinällään, kun kissa vain nökötti koko ajan paikallaan kaikessa rauhassa. Roosan mielipiteet kissanpennun suhteen tuntuivat vaihtuvan alun epäilyttävyydestä myöhemmän vaiheen "miltähän toi maistuis?" -aatoksiin. Kyllä oli mäyrisakka niin jännittyneessä ja virittyneessä mielentilassa kissaa tuijottaessaan, ettei olisi tullut mieleenkään jättää niitä kahden kesken. Kissarukkaset oltaisiin saatu haltuumme hyvin vikkelään ja niitä ei nyt haluttu. Hampaiden välissä vinkuvaan kanaan oli Roosan taas tyytyminen. :p Leo suhtautui kissanpentuun yllättävän välinpitämättömästi eli muutaman kerran nuuskivat ja siinä se. 

Kokonaisuudessaan vierailu oli oikein onnistunut. Dalton oli odotetusti ja tuttuun tapaansa uudessa tilanteessa varautuneen tarkkailevainen, muttei pelokas, ja uudet tervehtimään tulleet koirat se nuuski ennakkoluulottomasti läpi. Että ihan hyvin voidaan mennä porukalla toistekin. ;)

Tähän pitkän jutun loppuun vielä muutama kuva Roosasta, jonka kanssa kaveerattiin pienen lelunviskelyhetken merkeissä. Ja onhan se nyt niin ihana vanha kärtty, voi kauheeta sentäs!

Aaaw!