Ystävämme kortisoni

Sinnin kutinakuulumisia, vaihteeksi.

Kuten joku ehkä vielä muistaa, sai Sinni tuossa joulukuun alussa kortisonipiikin pitkäaikaisia kutinaoireitaan hoitamaan, ja aivan kuten yli vuosi takaperin edellisen piikin kohdalla, kortisoni auttoikin heti poistaen KAIKKI epänormaalit kutinat. Turkki alkoi kasvaa huminalla takaisin vatsaan ja raajoihin, eikä minkäänlaisia rapsuttelusta ja hampailla nyppimisestä aiheutuvia arpia enää syntynyt. Vaikutus kesti jokusta päivää vajaa kuukauden ajan. Toiveissa oli jopa pidempi vaikutusaika, mutta mitään takeita ei ollut eikä annettu. 

Noh. Tuon ekan kuukauden aikana meille muutti Dalton ja samalla, kun käytettiin pentu rokotuksilla, sai Sinni uuden piikin niskaansa. Kuitti sanoo annoksesta näin: Depo-Medrol 40 mg/ml 21 ml. Samainen annos kuin ensimmäisellä kerralla. Samalla reissulla saimme matkaamme myös reseptin tablettimuotoiseen kortisonikuuriin, sillä tiedossa oli, ettei tuo uusikaan piikki tulisi olemaan vaikutuksineen ikuinen ilo.

Vajaa kuukausi toisesta piikistä ja kutina osoitti jälleen vaivihkaista paluutaan. Haettiin apteekista jo vuodentakaisilta hoitoyrityksiltä tuttua Prednisolonia (5mg). Ostin vain yhden purkillisen sen sallitun kolmen sijaan, koska olin jo heti alkuunsa kovin skeptinen. On meillä nimittäin nähty ennenkin, kuinka pistos on tehonnut kutinaan, mutta tabletti - edes isolla annoksella - ei, paitsi jos kissa on tullut suuresta annosmäärästä niin väsyneeksi, ettei yksinkertaisesti jaksa pysyä hereillä eikä sitä myöden nyppiä ja nuolla ihoaan rikki. Se nyt ei ole ratkaisu eikä mikään, tarkoitus kun on elää normaalia elämää eikä nuokkua jossain horroksen ja valveen rajamailla. 

Ja niin, eipä auttanut tablettikuuri nytkään. Ekat viisi päivää annostusohje oli 1,5 tablettia kerran päivässä ja sen jälkeen 1-1,5 tablettia joka toinen päivä kolmen viikon ajan. Kutina oli kuitenkin tehnyt vaivihkaisen paluun jo piikin vaikutuksen loputtua viis veisaten mistään tableteista. Sinällään ihan jännä, tablettien kun pitäisi olla teholtaan piikin kaltaisia, mutta näin ei ainakaan Sinnin kohdalla ole ollut.

Noin puolentoista viikon verran me tuossa odoteltiin, josko tabletit sittenkin auttaisivat, mutta kun ei, niin pirautinpas sitten tänään lääkärille kysyen jatkotoimenpiteistä. Päätimme testata seuraavaksi Atopica-nimistä liuosmuotoista lääkettä, jonka pitäisi auttaa nimenomaan tuollaisiin atooppiselle iholle tyypillisiin kutinaoireisiin. Vuosi sitten tehtyjen testien mukaan Sinnillä ei ole atopiaa, mutta kaikki siihen kyllä viittaa, ruoka-aineallergiakin kun on jo pois suljettu (testein ja eliminaatiodieetein) samoin kuin stressi ja mitä näitä nyt oli. Ihmisillekin se toki voisi olla allerginen, mutta siihenpä ei auttaisi mikään lääke, sellaista kun ei ole tietääkseni edes keksitty ja ihmisen olemassaoloa on "kohtalaisen" haastavaa välttää, eh.

Atopica-reseptimme on lunastettavissa apteekista huomenissa, joten haemme sen ja aloitamme käytön samantien. Atopicassa on kortisoniin nähden joko hyvin vähän tai ei ollenkaan sivuoireita (toki ainahan noita erikoistapauksia löytyy), joten sen pitäisi olla kortisonia turvallisempi apu kutinaan. Ja jos se ei auta, mietitään sitä kortisonipiikkiä jatkuvampana hoitona uudemman kerran. 

Jos jollain on kokemuksia tuosta Atopican käytöstä kissan kutinaan liittyen, niin kuulisin erittäin mielellelläni lääkkeen tehokkuudesta ja varsinkin siitä, jos sen seurauksena on ilmennyt jotain ongelmia. Osaisi sitten pitää Sinniä paremmin silmällä vastaavien juttujen varalta. :)

Jatkamme aiheesta myöhemmin!