lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ihanan kamalat kaulurit




Kato mitä kivaa mä sain aikaan! :D


Että näin kauan se tötterö Caron menoa kesti: melkein kokonaiset kaksi päivää, vaikkei edes käytetty tuota joka hetki sisällä. :D Mutta joo, halkihan se tänään meni niin, että rapsahti. Saattaa olla, että kauluri sopii Caron kaulaan vielä vähän tiukemmalla asetuksella kuin millä se aiemmin oli, mutta tuskinpa tuo ehjänä niinkään laitettuna pysyy, vaan halkeaa lisää ja onkin sitten täysin roskiskamaa.

Olihan se selvää, että noin käy pian, joten ehdimme piipahtaa aiemmin päivällä Mustissa ja Mirrissä katselemassa vaihtoehtoja. Olin lukenut kehuvia arvosteluja Buster-merkkisestä puhallettavasta kaulurista ja kun myyjäkin sitä vielä omalla noin samankokoisella joskin hieman massiivisemman mallisella koirallaan hyvin toimineeksi kehui (myöskin kastraation jälkeen), niin otettiin Buster matkaan ja Carolle testiin. Kotimatkalla käytettiin Caroa pissalla ja kun oltiin laitettu jo valmiiksi hieman haljennut kauluri koiran päähän, kontti kiinni ja tehtiin lähtöä, onnistui Caro liikkumaan kontissa niin, että tötterö halkesi kiinnikekohdasta kokonaan. No mutta hei, ei hätiä mitiä, sillä meillähän oli nyt uusi Buster!


Onks tää uimarengas, vai?


Ei muuta kuin ilmaa renkaaseen, rengas kaulaan ja kotia kohti. Matkalla hoksasin taustapeilistä, että koira on kyykistynyt rassaamaan jotain osaa itestään takakontissa. Kieltämällä onneksi lopetti, mutta yritti vielä kertaalleen uudelleen jonkin ajan kuluttua.

Ja kotona rassasi sitten uudelleen, jolloin selvisi varmuudella, että ainakin meidän kohdallamme Buster on yhtä kuin kallis kaulakoru: ei niin mitään apua. Caro yltää nuolemaan haavaa ihan tuosta noin vain eikä kauluri suojaa haava-aluetta yhtään, vaikka sitä kuinka mihinkä osaan kaulaa virittelisi. Joten olipa se oikein hyvä hankinta taas, ehhehe. Täytyy yrittää palauttaa se, ellei tässä nyt keksitä jotain ihme konstia, jolla kaulurin saisi toimimaan. Vaikea uskoa kyllä, että jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu.

Nyt tässä onkin mielenkiintoinen miettiminen, että millähän konstilla me tuo haava suojataan tulevina päivinä, ellei hankala muovikauluri pysy enää kasassa ja kaikenlaiset vaatteidenompelutaidotkin ovat meikäläisellä luokkaa "ööh?". Että on tämä lystiä, tämä toipuminen! x)


10 kommenttia:

  1. Tuo puhallettava kauluri näyttää kyllä paljon mukavammalta.
    Kivaa kevättä sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan se varmasti mukavampi. Ja mikä parasta, mahdollistaa kivasti juomisen, syömisen, leikkimisen ja haavan nuolemisen. :D

      Mukavaa kevään etenemistä sinne suuntaan myös! :)

      Poista
  2. Niitä kaulureita valmistetaan tukevammasta ja sitten vähemmän tukevasta materiaalista. Meillä ei ne heppoiset kestä, mutta sellainen tukevampi löytyy jolla on ikää jo 4 vuotta. Edelleen pelittää. Päällystettiin jeesusteipillä se ulkoreuna "pehmeämmäksi", estää kovien tömäreiden aiheuttamaa repeämistä. Samoin jesarilla se kiinnityskohta molemmin puolin (se joka teillä nyt repeytyi irti). Estää kyllä tötterön avaamisen, mutta jätimme alimman kiinnityskohdan teippaamatta ja asetukset sen verran löysiksi että teipattunakin sai vedettyä pään yli. Sitten vaan lenkkeihin panta ja sillä kiristys ettei lähde pään yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi meiän on sitte varmaankin sitä ei-tukevaa mallia. x) Osaatko yhtään sanoa, että mistä niitä kestävämpiä vois koittaa metsästää? Onko ne jotain tiettyä merkkiä, että vois vaikka googletella? Tossa meiän kaulurissa on valmiina kuminen reuna, mut se on ohut eikä toki estä sitä, että kauluri vääntyy halkion kohdasta, jos jää siitä johonkin kiinni. Toi jesariratkaisu kuulostaa ihan viisaalta, kiitos vinkistä! Ei sillä väliä, vaikkei oo nätti viritys, kunhan vaan kestäis ton kolisteluja hajoamatta silloin, ku tarve vaatii. :)

      Poista
    2. PS. Lisätään se vielä tähän, että toi vanha kauluri mahtui Carolle onneks myös kirempänä, eli saatiin se vielä käyttöön pienen fiksailun jälkeen.

      Poista
    3. Me ostettiin se tukevampi jostain eläintarvikeliikkeestä. Hepposet saatiin ell:ltä. Merkistä en tiedä, toi on niin kulunutkin jo ettei siitä näe vaikka olisi joku merkki joskus lukenutkin. (Siinä oli jotain pinksuja tassunkuvia tai jotain sellasia, yäk!)
      Kuminen reuna meilläkin on siellä alla, mutta se ei paljoa auta. Toi kun veti oven pieltä päin, niin se muovi taittui kuitenkin, siinä ei reunakummit jelppaa. Rumahan siitä tulee kun synti, mutta...

      Poista
    4. Okei. No pitääpä katella noista liikkeistä sitten, jos käy kierroksella. Ei sitä tukevuutta oikein nettikaupoistakaan pääse toteamaan, niin paras pelata varman päälle. Ja mitäh, pinkit tassuthan ois just miehekkäät. ;D

      Juu, ei auta reunakumi meilläkään mitään. Jäätävä kolina ja taipuvan muovin kahina kuuluu aamusta iltaan - ja erityisen kivasti yöllä - ku koira vaeltaa huoneesta toiseen rytyyttäen pitkin kaappeja, seiniä, ovea ja sängynreunaa. Alakerran naapureilla on varmasti kivaa myös. :D Ihan sääliksi niitä käy.

      Poista
  3. Mä olen katsellut kuvia noista uimarengaskaulureista ja todennut, että eihän sellainen voi estää koiraa nuolemasta muuta kuin ihan etuosassaan olevia haavoja. Paitsi tietysti silloin, kun koira on joku tasapaksuksi pötköksi jalostettu, joka ei yksinkertaisesti taivu. ;)

    Jouduin Tuiskun steriloinnin jälkeen käymään lekurissa vaihtamassa sieltä saadun kaulurin kokoa isompaan, kun tuo houdini pääsi käsiksi haavaansa - jotenkin se otti toisen takajalan sinne kaulurin sisäpuolelle tms. Lääkärissä oltiin vähän sitä mieltä, että oho, tämän kokoinen kauluri kyllä yleensä toimii tämän kokoisilla koirilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, no se. :p Tai sitten pitää olla lytympi kuono tai jotain muuta, mikä vaikuttaa asiaan. Vaan tosiaan se myyjäkin sanoi, ettei tuo mitään raajoissa olevien kolhujen härkkimistä estä (tai ehkä jollain koiralla, muttei esim. sakemannilla) ja ainoa ihan varma kaikkiin vaivoihin soveltuva kauluri on tuo perinteinen tötterö. Ny ku varmistui, että Caro ylettää ton kanssa myös nivusiinsa, niin eipä jää enää kovin montaa paikkaa, mihin koskemista toi rajoittais. :> Ja ainakin meillä kaikki pienetkin kolhut tulevat yleensä raajoihin sun muihin tapaturmaherkkiin paikkoihin.

      Takajalan?! :D Notkea kaveri. Vaan no, koirissa on eroja. Tässä sen taas näkee, että kaikki on mahollista. Meillä toi tötterö on niin iso, ettei taitais mikään jalka sinne sisälle asti taipua. :)

      Poista
  4. Hupsista, taitava Caro. :D Toivottavasti kestävä ja toimiva ratkaisu löytyi!

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)