Säikähdys ja häkkisuunnitelmia

Keskiviikko eli The Tuplaeunukkioperaation aatto. Joo-o, huomenna sanotaan yhteensä neljälle kulkuselle "hei hei!" Operaation odotteluaika on mennyt suhteellisen vikkelään ja mikä parasta, Caron pissat ovat olleet ihan normaaleja eivätkä lainkaan punaisia, joten sillä osastolla on kaikki okei.

Daltonilla taasen on ollut vähän hankalampaa. Se nimittäin säikähti eilen illalla aivan kuollakseen yhtä tuiki tuttua lelunaruaan eikä ole toipunut järkytyksestä kunnolla vieläkään. Tilannehan oli aivan absurdi: kissa nuuski eteisessä suljettua ovea ja katsahti sitten taakseen aivan normaalisti. En tiedä mitä se oikein luuli selkänsä takana lattialla lojuneen lelunauhan paikalla näkevänsä - varmaan jonkun käärmeen mallisen kummituksen -, mutta tuon vilkaisun jälkeen kissaa vietiin olohuoneeseen niin että tanner tömisi ja lelut vain ilmassa lentelivät. :D Vilkas mielikuvitus on iloinen asia ja silleen! Ei voi mitään, että nauratti ja naurattaa edelleen, kun sitä suhahdusta pääsi aitiopaikalta seuraamaan ja se näky mieleen syöpyi. x) 

Kummitus? Ei kai taas?

Nooh, eilinen ilta ja vielä tänäänkin on katseltu epäluuloisena hiippailevaa, tuttuja asioita hätkähtävää (ai kauhee! Villasukka, iik!) ja ympäristöään tarkkailevaa kissaa, mutta on nähty myös leikkimistä ja normaalia vessassakäymistä, joten eiköhän tuo hölmöläinen näkyjen näkemisestä toivu ennalleen, kun elellään ihan niin kuin tähänkin asti. Tätä kirjoitellessa se kehrää tuossa kainalossa varsin tyytyväisen oloisena torkkuen.

Paraskin koulukuva. Ei tällä hymypoikapatsasta kyllä heru...

Aurinkoinen ja loskan täyteinen kevätpäivä on saanut mietiskelemään myös parvekeasioita. Meillä on aika hankalan avonainen ja korkeahko parveke, jonka täysin kissaturvallinen verkottaminen olisi sekä hirvittävän haastavaa, raivostuttavaa ellei jopa vaarallista, joten olemme pohtineet josko kissojen parvekeulkoiluratkaisuksi kävisi jonkinmoinen häkkisysteemi. Sinnin ja Pätkiksen kanssa pärjäisi edelleen ilman verkkoa, mutta kiipeilyintoinen Dalton on aivan eri juttu eikä sen kanssa oteta riskejä. 

Jonkinlainen kompostiverkkohäkki olisi ehkä ihan riittävän hyvä väliaikaisratkaisu ja sinne saisi mahtumaan pienen raapimatelineen, jollainen pitää toki kunnon häkissä virikkeenä olla. Mitään puukehikkoista häkkiä ei lähdetä värkkäilemään kuitenkaan, hakusessa kun ei ole mikään monivuotinen kiinteä viritelmä. Tässä on varmaan ainakin kuukauden verran aikaa ennen kuin päivälämpötilat selvästi nykyisistä nousevat, joten suunnittelu- ja toteutusaikaa riittää yllin kyllin.

Ääää! Täällä on ny aiiiiivan liikaa kissaaaaaaaaaa!!!

Ärsytt...syt...zyt...zzz...zzzzzzzz......

Kevään piikkiin voi laittaa senkin ihmeen, että Sinni kipusi tänään Pätkiksen viereen kiipeilytelineen huipulle eikä Pätkis edes syönyt kaveriltaan päätä irti. Ooh! Vähän närkästynyttä murinaa kuului alkuun, mutta pian tilanne rauhoittui ja siinä ne päätyivät nukkumaan yhdessä monta tuntia yhteen pötköön. Niin harvinainen tapahtuma tuo tuollainen on (tapahtuu max. neljä kertaa vuodessa), että aina se on maininnan ja etenkin kuviksi ikuistamisen arvoinen.

Joo, siinä kai ne tärkeimmät tältä erää. Sitten vaan peukkuja pystyyn, että huominen leikkaus sujuu kumpaisenkin pojan osalta hyvin. Luotto on kyllä sen suhteen korkealla, lääkäri kun on ennalta tuttu ja osaavaksi todettu. :) Eniten jännittää muistammeko keräillä nukkumaan mennessämme kaikki syömiset lattialta pois, pojat kun eivät saisi syödä mitään 8-10 tuntia ennen operaatiota, ja tullaanko me tulevan kahden viikon aikana hulluiksi, Caro kun ei saisi ulkoilla vapaana ennen tuon ajan päättymistä. Huh, pää leviää jo pelkästä ajatuksesta. ;) Lohduttaudumme sillä, että kun Caron haava on viimein kunnolla parantunut, on kevät siinä vaiheessa hyvässä vauhdissa ja saamme alkaa haaveilla ensimmäisistä ihanista uimareissuista, jotka toteutuvat ehkä jo huhtikuun puolella. Ja tietty aivan hykerryttävistä Kickbike-lenkeistä myös, kunhan tuo loska ja jää haihtuu pois kastelemasta ja liukastuttamasta. Voi huhtikuu, tulehan jo!