Hampaitaan näyttävä koira

Perjantainen reissu Hollolaan on jo taakse jäänyttä elämää, mutta onneksi meillä on tallessa kuvia, joiden välityksellä voimme noihin tunnelmiin uudelleen palailla. :)

Leo, "pieni" söpöläinen.

Onnilla tuota ahteria piisaa.

Älykäs?

Mikä tää eristysjuttu ny oikein on? Ei naurata.

Kuten etukäteen ounastelinkin, ei Carolle koittanut sitä tutuksi tullutta peuhuhetkeä pihalla kera Leon, mutta onneksi se - toki rutkasti rajoitettu - mähinöinti onnistui sisälläkin. Ei nyt kuitenkaan mietitä niitä sisähommia vielä. Caro ulkoili joka tapauksessa aina itekseen, vinttarit keskenään ja pääsi se Roosakin välillä ilmoja pitelemään, muistaakseni kuitenkin vain ihmisseurassa. Tästä järjestelystähän seurasi se, että Caron ollessa pihalla kyttäsivät Onni ja Leo sitä ikkunasta, ja sama päinvastoin. x) Olihan se julkeaa erottaa porukka toisistaan, kun kerrankin olisi ollu saumaa ottaa vähän rotujen välistä juoksuskabaa.

Makeita kuvia.

Jaa, sielläkö joku julkeaa oikein kävellä?

Tiukka tuijotus.

Tiukat tuijotukset jatkuvat.

Leo ja Onni tyytyivätkin sitten lähinnä vain poseeraamaan kameralle - sen ne pojat kyllä totisesti osaavatkin! - sekä kyyläilemään äärimmäisen tiiviisti reviirin ulkopuolelle uskaltautuneita ohikulkijoita. Kesällähän todistin Leon ohikulkijoille jopa oikein haukkuvankin, mutta sitä ihmettä ei perjantaina kuitenkaan nähty. Aika hiljaisia poikia, mitä nyt Onni päästelee niitä kuuluisia hyytäviä ulvontojaan (ei, ei sitä hämmentävää ääntä voi kyllä enää ulvonnaksikaan oikein kutsua...), joita en ole vieläkään onnistunut videolle tallentamaan, kamera kun on aina sattunut olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.

Otas ny meistä kunnon yhteiskuva.

Kato ny mua, enks ooki ihana kuulapää?

Leo onnistuu näyttämään suurelta, ooh!

HHHHEI beibi! :B

Loppuun vielä kuva Onnin perustervehdyksestä. Kyllä, se on tervehdys. :D Nehän kehtaavat monesti väittää, ettei koira esittele tuohon tapaan hampaitaan käytännössä muulloin kuin halutessaan näyttää jollain tapaa uhkaavalta, mutta Onni on tässäkin hommassa toista maata kuin koirat yleensä. Onni nimittäin hymyilee noin! :p Kun taloon tulee vieraita tai olet hetken ollut poissa koiran silmistä ja osoitat ilahtuvasi suuresti sen näkemisestä, leviää Onnin naama leveään hampaat paljastavaan hymyyn. Ja aivan kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi hämmennystä, kääntyilee pitkän puikkonokan päässä huojuva kirsu kaikkiin kuviteltavissa oleviin ilmansuuntiin. Ei hyvää päivää, millainen näky se kulkaas on. :D Nuo kaksi kun ovat ensimmäiset koskaan tuntemani venäjänvinttikoirat, ei mulla ole hajuakaan, kuinka yleistä moinen käytös kyseisen rodun sisällä on, mutta Leo ei ainakaan Onnin kanssa tuota hervottoman huvittavaa tapaa jaa. Mutta oli miten oli, Onnilla on niin komea hymy, että kelpaahan tuota muille maan matosille esitellä. Suottako sitä edustavaa hammasrivistöään vain negatiivisiin yhteyksiin yhdistää!