Tämä touhu lähtee tänään täysin lapasesta, mutta pitääpä mölistä tähän väliin myös tuoreita kissajuttuja, ettei jää nämäkin hommat rästiin. Nimittäin tänään Sinni päätti, että nyt on sitten ehta kevät, ja vaikkei aamulla parvekkeelle edes aurinko kunnolla säteillään ylettänyt, vaati katti aivan väkisin pääsyä ulos jumittamaan eikä tullut takaisin sisälle useista maanitteluista huolimatta. Hulluhan se on, ajattelin.
"Tuu sisään jo, kaheli!" "En tuu!"
Tulevien rusketusrajojen suunnittelupalaveri.
Mattofetisisti työssään.
Ommm...lämmin...
Mees ny siitä häiräämästä taas.
Päivän ehdittyä iltapäivään lähdin Caron kanssa katsomaan, että mikähän hemmetti siellä parvekkeella nyt niin tuhottoman jännää on, kylmänä kevätpäivänä, mutta kas, siellähän oli oikeasti jo lämmin, vaikkei meillä ole edes lasitusta! Jopa Pätkis uskaltautui mukaamme pieneksi toviksi kevään heräämistä ihmettelemään ja kyllähän tuo kelpasi, vaikkei puolta tuntia pidempään tarettukaan, sitkeän Sinnin oltua edelleen hanakka jäämään keinutuoliin vetelehtimään. Tästä se viimein lähtee, se kesän kiivastakin kiivaampi odotus! :)
Kevätauringossa on tosiaan lämmin, itse istuskelin sunnuntaina varmaan puoli tuntia rantakivellä paistattelemassa päivää. Ja päivittelemässä, miten järven jäällä oli vielä hiihtäjiä, en kyllä itse enää menisi jäille vaikka maksettaisiin. Pohdiskelin hulluja katsellessani jo, että mitenkäs ohjeistan pelastuslaitoksen kyseiselle paikalle, jos joku mulahtaa uimasilleen. :)
VastaaPoistaEn ny saa päähäni onko siitä ollu koskaan juttua missäpäin te asutte, mut ainakin täällä Oulussa voi vielä aivan huoletta meren jäällä suhata (Ilmatieteenlaitoksen jäätilannehässäkkä tiesi sen kertoa), joten me hullut monen muun hullun ohella vietettiin myös sunnuntai jäällä eikä tosissaan ollu yksinäistä meininkiä se, pilkkijää sun muuta ku oli aivan pipona. :D Kummiskin jo Vaasan korkeudella sanovat, että jäät on vaarallisia, eli harvinaista herkkua alkaa toi jääretkeily näinä aikoina olla eikä mekään lähetä enää minnekään, missä ei oo monia muitakin.
PoistaAsutaan Tampereella ja täällä alkaa olla jo niin keväistä, etten mene lähellekään järvenjäätä. Varsinkin kun olen alkutalvestakin tosi vainoharhainen jäiden suhteen, tänä talvena taisin ehtiä jäällä viitisen kertaa. :)
PoistaHeh, joo siellä ei parane lähteä enää. :) Oon myös tosi arka lähtemään jäälle talvella, ennen ku niistä voi olla täysin varma, ja tässä vaiheessaki jänskättää enemmän jo, vaikka kuinka tilastot väittäis jään olevan kunnossa. Ei kehtaa lähteä kauas rannasta, jos ei näy muita missään.
PoistaKyllä ne kissat vaan tietää. Niin sateet ku poudanki.
VastaaPoistaKaikesta päätellen näin.
PoistaPätkiksellähän on jo ihan mahtavat rusketusrajat! Taitavasti on ne osannut suunnitella. Siinä on todellisen rusketusammattilaisen työn jälki nähtävissä :)
VastaaPoistaPätkis saa rusketusrajat ilmeisesti pelkästä auringon ajattelusta, niin vähän se oikeasti auringossa ton turkkinsa kanssa jaksaa etenkään kesäisin olla. :D
PoistaMoikka, todella kiva blogi! Meiltä löytyy myös taloudesta saku ja räggis :D Mitä ruokaa olet syöttänyt kissoillesi ja koirallesi?
VastaaPoistaOho, aika hieno yhdistelmä! :p Tulevatko toimeen hyvin? Meillähän ei Pätkis oikein koiria siedä.
PoistaToi ruokajuttu hakee kaikilla niin kovasti muotoaan tällä hetkellä, ettei osaa ees kunnolla vastata. :p Koira on kovaa vauhtia matkalla kohti barf-ruokavaliota ja nappulaa saa enää minimaalisena lisukkeena, ettei tarvis jo ostettua ruokaa suoraan roskiin heittää. Monesti ne menee ruokakupin kautta roskiin, nappulat ku ei sille häävisti maistu, heh. Kissat syövät sitten, Pätkiksen takia, lekurilta ostettavaa virtsakiviruokaa (märkä- ja kuivaruokaa) ja joskus jotain muuta. Tahtoisin kateistakin barffaajia, vaan vielä ei oo löytyny semmosta ruokaa, joka maistuis eikä jäis kuppiin tai tulis samantien pukluna pihalle.