Tähän väliin "pikkuinen" kuvaoksennus ja kuulumisia meidän iltapäiväiseltä reissultamme SPL Etelä-Oulun järkkäämään mätsäriin. Caro ei tietenkään kisaamaan räntäsateeseen lähtenyt (helvetti jäätyy ennen kuin me mihinkään kisoihin kehdataan apinan kanssa osallistua :D), eli sen roolina oli taas haukkua muut hännänpäästä korviin saakka asti autoon julmasti teljettynä.
Mätsärin loppupuolella eli siinä vaiheessa, kun oltiin isännän kanssa jo ehtaa jääpuikkokamaa ja koirakin terävimmät mielipiteensä kisaajista ilmoille huutanut (naapuriauton sakemanni varmasti arvosti), käytiin porukalla vielä jaloittelemassa mätsärialueen laitamilla, missä emme olemassaolollamme oikeita kisaajia häirinneet. Vaikka poika kierroksia satunnaisista ohikulkijakoirista ottikin, on tuo reagointitouhu kummasti helpottanut viime vuoden mätsärireissuista, sillä kiitos ahkeran lenkillä naksuttelun, ei rähjävaihe jääkään enää nykyään päälle sen kuuluisan rikkinäisen levyn tavoin, kunhan tarjolla on tilanteeseen sopivaa palkkaa (tänään riittivät tavalliset nakit, mikä sekin on aika kova juttu tuntien otuksen nirsoilutaipumukset).
Hirmuisestihan meillä on vielä työsarkaa edessä tuon hihnakäytöksen suhteen, mutta siitä ei pääse yhtään mihinkään, etteikö kontaktin otto olisi aivan huikeasti naksuttelun alkuvaiheeseen verrattuna parantunut. Voitte kuulkaas vain arvailla miten moinen kehitys tämän tohelon mieltä piristää, vaikka toki edelleenkin tulee eteen niitä päiviä, kun lenkin jälkeen uhkailen otusta julistaen myyväni sen jollekin nimeltä mainitsemattomalle vähemmistöryhmälle, ollen melkein tosissani. ;) Enhän mä nyt tuota pikku pönttöä oikeasti pois voisi antaa, en ikipäivänä!
Hirmuisestihan meillä on vielä työsarkaa edessä tuon hihnakäytöksen suhteen, mutta siitä ei pääse yhtään mihinkään, etteikö kontaktin otto olisi aivan huikeasti naksuttelun alkuvaiheeseen verrattuna parantunut. Voitte kuulkaas vain arvailla miten moinen kehitys tämän tohelon mieltä piristää, vaikka toki edelleenkin tulee eteen niitä päiviä, kun lenkin jälkeen uhkailen otusta julistaen myyväni sen jollekin nimeltä mainitsemattomalle vähemmistöryhmälle, ollen melkein tosissani. ;) Enhän mä nyt tuota pikku pönttöä oikeasti pois voisi antaa, en ikipäivänä!
No mutta se siitä fiilistelystä ja nyt niitä lupaamiani kuvia oikein isolla kädellä. Kaikkia rotuja en voi ikävä kyllä tagittaa, koska Blogger sanoopi, että 200 merkkiä tageissa per postaus on maksimi. Höh.
PS. Vastailen vanhoihin kommentteihin huomenna! :)
Lappalaiskoiria bongattu :)
VastaaPoistaSiellähän niitä viipotteli. :)
PoistaSamaa olin tulossa huutelemaan kuin ylläoleva kommentoija. Toinen on tuttukin, toisesta en ole varma. Mualima on kovin kovin piäni.
VastaaPoistaNo jopas sattu! Pieni on maailma, totta puhut. :p
Poista