Kaksi vuotta. Voiko siitä oikeasti olla jo kaksi kokonaista vuotta, kun meidän pieni rääpäleemme saapui sekoittamaan pakkamme aivan totaalisesti?! "Kyllä siitä vaan on", sanovat niitä ihkaensimmäisiä Caro-kuvia sisältävien valokuvakansioiden päiväykset huhtikuun 2010 alkupäiviltä.
Ronin vanha lelu, Caron ekoja leluja. :)
Ruoka syötiin kissan kupista. ;)
Hampaat oli tosi hurrrrjat!
Kissat olivat koiran kokoisia ja papillonin pannat sopivia. :D
Isot koirat olivat...ISOJA koiria. Ja varvas maistui.
Naama oli kuin virtahevolla ja korvatkin vialliset.
Sisu oli niiiiin ihana.
Väsy tuli liian äkkiä.
3.4.2012 eli ikää 2 vuotta ja vajaat 2 kuukautta.
Huh huh, vaikea uskoa, mutta kun vertailee noita parin ensimmäisen päivän otoksia tuoreimpaan, tänään otettuun, on kai pakko uskoa silmiään, vaikkei päiväyksiä ihan uskoisikaan. Meidän pojasta on aivan vaivihkaa kasvanut nuori aikuinen. Ja jos sallitte mun kehua omaani, mielestäni oikein pätevän näköinen sellainen. ^^
PS. Putsailin vähän tuota blogini vasemmasta laidasta löytyvää blogrollia eli seuraamiani blogeja heittämällä hiivattiin vanhan rikkinäisen seurannan ja korvaamalla sen täysin uudella (vanhaan ei voinut tehdä muutoksia eli sen enempää lisäillä kuin poistaakaan blogeja). Ei muuta kuin bongaamaan, josko löydätte sieltä uusia suosikkeja itellenne nyt kun siellä viimein lähes kaikki ite seuraamani eläinblogit rullailevat julkisesti menemään. :) Lisää laittelen tietty sitä mukaa, kun sattuu uusia kivoja blogeja löytymään.
Niin ne vaan kasvaa, ja kun sitä karvapyllyä saa (vai joutuu?!) katteleen päivästä toiseen, niin muutosta ei huomaa vasta kun vanhoja kuvia katsellessa :D
VastaaPoista"Saa"! Ehottomasti "saa". Tai noh, 95% ajasta ainakin. ;)
PoistaMihin se aika katoaa,huomasin tokoillessa
VastaaPoistaettä me ei olla edistytty yhtään! Ja Jalokin
tulee kesäkuussa KAKSI VUOTTA! Saisko aloittaa
alusta? Liikuttavia kuvia:)
Ja silti ootte valovuosien päässä meistä tokotouhuinenne, huoh! :D Välillä sitä tosiaan haluais alottaa aivan alusta (justiinsa noita pentukuvia katellessa), mut sitte toisaalta ei (etenkään, ku muistelee jo pelkkää kerrostalossa tapahtunutta sisäsiisteysopetusta...).
PoistaTottakai sitä tässä vaiheessa haikailee takas lähtöpisteeseen, kun aika on kullannu kaikki ne pennun aina niin ihanat jätökset maton nurkalla jne.
VastaaPoistaVaikka toisaalta, itse olisin valmis vaikka kokemaan tuon rumban kaksinkerroin, jos vaan saisin mahdollisuuden alottaa ihan tyhjältä pöydältä. Ronja kun tuli mulle 7kk iässä, niin en saanut itse tehdä pohjustavaa työtä, tuossa "pienessä" ja viattomassa sakumaanikko lapsessa kun kyti ongelmia jo tuolloin, raukka kun ei edes nimeään osannut, niin kertoohan sekin jo siitä että tikkuakaan ei oltu pantu ristiin.. Vaikka tuollasen jälkeen se edistyminen kyllä näkyy koirassa :)
Aika, tuo pirullinen päänsekoittaja. Miksei vois muistaa vain niitä negatiivisia juttuja. Helpottais ikuiseen pentukuumeeseen kummasti.
PoistaTotta tuokin, että uudelleen aloittamisella ois puolensa. Teillä on onneks ollu koiralla tota ikää aika vähän eli varmasti osaavissa käsissä saa/on saanut moisesta oikein hyvätapaisen koiran kasvatettua, vaikka johan tuonkin ikäinen paljon olisi ehtinyt oppia, jos edellinen omistaja olisi jaksanut panostaa koiraan normaalisti. Meillä ongelmana on se tyypillinen "ekan oman koiran syndrooma", eli paljon on itelle ongelmia aiheutettu silkkaa amatöörimäisyyttämme, mitä koulutukseen ja vastaavaan tulee. Ny ongelmiksi muodostuneet asiat osais opettaa jo alkujaan paaaljon paremmin (siis että niistä EI tulis ongelmia :D), vaan ku aikaa ei voi kelata, niin ny opitaan kantapään kautta virheitä parhaamme mukaan oikoen ja hyödynnetään kantapääoppeja sitten joskus tulevaisuudessa uuden koiran kanssa. Ihmeen vähällä me ollaan tyhmyydestämme huolimatta päästy. Ootin etukäteen kauhuissani paljon pahempia ongelmia. ;p
Ugh, ei helpottanut pentukuumettani yhtään tämä postaus :D
VastaaPoistaEi varmaan. ;D
Poista