Käytännöllisyys voi näyttää myös hyvältä

Meikäläisellä on muutama pitkäaikainen lempiväri ylitse muiden ja tokihan se koirakin saa sen tähden sijaiskärsiä, selvähän se. Vuoden 2012 marraskuussa urputin täällä blogissa, kuinka vähän koirille on tarjolla mitään violettia kampetta ja hehkuttelin vasta löytämääni Rukan violettia pantaa, se kun viimein vastasi noihin erittäinkin pinnallisiin tarpeisiini. ;) 

Nooh, tässä parissa vuodessa värivalikoima koiratarvikkeiden suhteen on kasvanut eläintarvikeputiikeissa entisestään samoin kuin oma ymmärrykseni sen suhteen millaisia kamppeita tahdon tuolle otukselle hankkia. Paljon on tullut kaikenlaista kakkaa ostettua. :D Joo, värillä on edelleen paljonkin väliä, mutta toimivuudella toki se pääpaino. Mitä pantoihin tulee, olen hurahtanut aivan täysin puolikuristavaan pantamalliin syystä, että se nyt vaan tuntuu toimivan arjessamme parhaiten. Materiaalina nahka on mukavin, mutta uimahullun koiran kanssa kesät kuluvat pääasiassa kangaspantaillen, sitä kun ei koskaan tiedä mistä jorpakosta sitä koiransa kesken lenkin löytää, veneilyreissuista nyt puhumattakaan. Linkkaamassani vanhassa postauksessa hehkuttamani Rukan Bliss Polar -panta (jollainen meiltä löytyy myös oliivinvihreänä ja vielä turkoosinakin, tosin leveämpänä versiona) on harmi kyllä jäänyt melko vähäiselle käytölle suurimpana ongelmanaan kaksi tarpeettoman isoa metallilenkkiä, jotka kolkuttavat ärsyttävästi vasten pannan muovilukkoa erityisesti koiran ollessa vapaana. Vaan sen siitä saa, kun miettii ostaessaan vain sitä kivaa väriä. :p Muutenkin nuo lukolliset pannat tuntuvat häviävän käytännöllisyydessään pannoille, jotka vain pujotetaan koiruuden kaulaan ilman mitään erillisiä vippaskonsteja.

Arvata saattaa, että olin aiemmin tänä vuonna aika ilahtunut huomatessani "Mustimirrin" ottaneen valikoimaansa nahkaisia puolikuristavia Feel Stitch -pantoja sekä mustaviolettina että -turkoosina. Woohoo, mitä huiseja värejä! Onneksi olen niin kamalan pihi akka ja lisäksi hyvin tietoinen kaapissa lymyilevistä vähälle käytölle jääneistä "ehkä näille tulee vielä SITTENKIN jotain käyttöä" -pannoista, että kykenin hillitsemään himoni peräti viime kuuhun saakka, jolloin paikallisessa myymälässä oli poistomyynnissä yksi ja ainoa violetti panta, tietysti Caron koossa (55 cm). Voi kuinka sopivasti sattuikaan! Tietäähän sen, että kyllä siinä piheimmänkin akan henkinen selkäranka katkeaa, vaikka miten koittaa myymälästä ilman sitä pantaa poistua. Juu, eihän siitä mitään tullut. ;) Vaan täytyypä todeta, että olen kyllä ollut tosi tyytyväinen pantaan, joka on päätynyt samantien päivittäiseen käyttöön. Nättiä ja käytännöllistä. Kyllä se niin vaan on, että melkoisen ennennäkemätön lukollinen taikka soljellinen panta saa kyseessä olla, että tämän tyylisen pannan meidän käytössämme syrjäyttää.

Ja esitelläänpäs samaan syssyyn myös toinen violetti ihme, joka on saanut tämän vannoutuneen nahkahihnaihmisen miettimään hämmentyneenä, jotta mitäs pirua se meinaa, kun mukaan lenkille valikoituu nykyään useammin J.Alénin grip-liina kuin se vanha tuttu nahkainen talutin. Ostin kyseisen viisimetrisen liinan Oulun kupeesta Väliheikiltä tarkoituksenani käyttää sitä lähinnä metsässä (tai) paikoissa, joissa koiran vapaana ulkoiluttaminen olisi hieman kyseenalaista (joskin mahdollista), mutta testailtuani ostostani myös normilenkillä ihastuin superpitävään pintamateriaaliin pikkuisen liikaa. Siinä missä muuten varmakäyttöinen nahkaremmi luistaa helposti sormien välissä, pysyy tukeva ote grip-pinnasta hyvinkin mitätöntä voimaa käyttäen. Gripissä on sellaista tietynlaista varmuutta, mikä nahkapinnasta puuttuu, eikä tuo varmuus katoa sateellakaan hihnan kastuessa. 

Vaan selvähän se, että viisimetrinen talutin on kävelyteille aivan liian kömpelö ja hasardi viritys (juu, ei muuten todellakaan oteta puheeksi niitä hiivatin kelataluttimia nyt, ettäs tiedätte. :D). Siksipä solmin liinan puolta lyhyemmäksi ja nyt on sitten "juoksutusliina" ja kävelytalutin samassa. :) Haaveissa siintelee nykyisin myös se ihan oikeasti talutusmittainen eli parimetrinen grip-talutin, mutta koska ainakin tätä laadukkaaksi kokemaani J.Alèn -merkkiä myydään niin turkasen harvoissa paikoissa ja inhoan syvästi kalliita postikuluja, saattaa kulua hyvä tovi, ennen kuin meille lyhyempää hihnaa hommataan. Mutta suosittelen kyllä tutustumaan grip-hihnojen maailmaan, jollei vielä ole tullut tutustuttua. Ite suurena nahkahihnojen puolestapuhujana olen ollut enemmän kuin iloisesti yllättynyt siitä, että tuon valtavan koiratuotemaailman uumenista löytyy jotain ehkä vieläkin käytännöllisempää.

(PS. Lisätäänpäs samalla kammottavan pitkään rästipostauslistaan esittely omistamistamme "muutamista" koiratarvikkeista. Kääk, totuus pelottaa...)