maanantai 13. lokakuuta 2014

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Laiskasti on järkkäri viime aikoina laulanut ja lehtiä puista sillä välin ahkerasti maahan varissut, joten taisivat ne kaikkein komeimmat syyskuvailumaisemat jo lipsua meidän osaltamme tavoittamattomiin. Sunnuntaina räpsin kuitenkin jotain samalla kun tuolla metsän siimeksessä haahuiltiin. Aika harmaahan tuo kuvasaalis oli, mutta niillä eväillä se on mentävä, mitä annetaan. Ja hauskaahan tuo haahuilu toki oli. :) Niin hauskaa ja ennen kaikkea vauhdikasta, että tyypiltä jäi osa takajalan anturan (siis sen ns. ylhäällä takasääressä olevan, jonka oikeaa nimeä en nyt millään ilveellä muista) nahkaakin matkan varrelle. x) Onneksemme kyseessä on vain kohtalaisen vaatimaton pintanaarmu, joka näyttää jo tänään huomattavasti paremmalta, vaikka tuoreeltaan verta vuotavana oli aika ikävä näky. Tuolla tohelolla on kyllä melkoista moukan tuuria tässä vuosien mittaan ollut, sillä järki ei tosissaankaan päätä pakota, jos ja kun baana on vapaa ja aivot OFF-tilassa. Siinä nimittäin mennään eikä meinata!




























8 kommenttia:

  1. Caro onkin niin energisen näköinen, ei siinä varmaan aina ehdi miettiä mihin tassunsa laittaa :)
    Hyviä kuvia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siinä tosissaan hirveesti mietitä, tai siltä se touhu ainaki näyttää. :) Tänks!

      Poista
  2. Kiitettävän hyviä kuvia olet saanut, vaikka kaveri varmaan liikkuu koko ajan johonkin (epäkuvaukselliseen) suuntaan! Itse käytän metodina aina luoksetulon räpsimistä, kun kaikki muu menee aina enemmän tai vähemmän pieleen (tai linssi menee kuolaan) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Linssi menee kuolaan": check! x) Juu kyllähän tolle muistikortille tallentuu varmaan eniten sitä koiran takapuolta, joka ei ny jostain syystä oikein blogissa toimi. Luoksetulo sen sijaan toimii aina, jos vaan kamera ehtii tarkentaa naamaan eikä esim. taas siihen takapuoleen. :p

      Poista
  3. Hahahaa, on tosiaan kieli poskessa menty :-D. Caro on kyllä aina niin hyväntuulisen ja loppumattoman energisen oloinen, että ruudun tälläkin puolella virkistyy. Hieno koiruus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli poskessa, AINA! :D Kyllä ton tyypin kattelu helposti mieltä virkistää. Se löytää riemua ja hauskuutta niin pienistä asioista varsinki metässä ollessaan. Osaispa ite innostua kans yhtä täysillä "kaikesta". :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)