Testissä: Kissan allergia

Eilen oli jännä päivä. TOSI jännä. Oli nimittäin aika ottaa uusi askel taistelussa Sinnin pitkäaikaista kutinaa vastaan. Vanhemmat lukijat aiheesta tietävätkin, mutta tuoreimmille tiedoksi, että Sinniä on jo pitkään vaivannut kutina, jota on yritetty hoitaa niin loishäädöin, ruokavaliomuutoksin kuin eliminaatiodieeteinkin - ilman tulosta. Sinni siis nuolee ja raapii turkkiaan ja ihoaan rikki syystä, joka hyvin todennäköisesti on allergiaperäinen. Eilen viimein koitti tuo pitkään harkinnassa ollut päivä, kun suuntasimme tutun eläinlääkärin luo allergiatestiin.

NYT on jännää!

Potilas Sinni osoitti reissussa hämmästyttävää ja ennen kaikkea ihailtavaa mielenlujuutta ja rohkeutta. Jouduimme odottelemaan verinäytteiden ottoa toimenpidehuoneessa ainakin vartin verran, koska edellisen koira-asiakkaan asiat olivat saapuessamme vielä pahasti kesken, mutta vieraissa paikoissa tyypillisesti aika arka Sinni ei ollut odottelusta millänsäkään. Ei miukunut, ei tärissyt. Möllötteli vaan. Odottelun pitkittyessä katti alkoi osoittelemaan kiinnostusta lähteä tutkimaan jännittävää huonetta, mutta ilman kotiin unohtuneita valjaita moinen ei käynyt päinsä. Tyytyminen oli mukanamme olleen mummin ja emännän syleihin, ja siinähän se sitten aika kului silmät lautasina tilannetta ihmetellessä. Mukavampaa varmasti kuin kantokopassa yksin kököttäminen.

Viimein koitti verinäytteiden oton aika. Sehän tapahtui kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että kisu kapaloitiin johonkin sellaiseen pussiviritelmään, josta emännälle tuli auttamatta mieleen pakkopaidan ja makuupussin salaisen rakkauden hedelmä. Vain toinen eturaaja jätettiin pussivirityksen ulkopuolelle ja siitä ne muistaakseni hieman yli kolme putkilollista verta sitten talteen valuteltiin. Veren hyytymisen vuoksi operaatio vaati sen pari kolme erillistä pistokertaa eikä koko aikana todistettu pienintäkään inahduksen inahdusta saati karkuun pyristelyjä, joten kyllä sai olla niin kovin ylpeä pienestä sinnikkäästä Sinnistä. :) Ihan toista se olisi ollut, jos pistettävänä olisi ollut piikkikammoinen emäntä... Pyörtymisen aiheuttama kolaus olisi kuulunut Helsinkiin asti. Vähintään!

Mikäs se tässä ootellessa.

Mitäs sitten. No ainakin sitä, että seuraavaksi oli vuoro valita allergiatestin laajuus. Oma valintamme oli keskilaaja testi, jolla testataan sekä sisä- että ulkotilojen allergeeneja. Näytteistä tutkitaan myös verenkuva ja peruselinarvot. Nyt tässä odotellaan jokunen viikko testin tuloksia ja kun ne saadaan, voidaan miettiä jatkotoimenpiteitä. Toivottavasti syyllinen kutinaan löytyy ja sitä kautta voimme aloittaa siedätyshoidon. Toisena hoitovaihtoehtona on kortisoni, jonka itse asiassa jo kuurityyppisesti aloitimmekin (samoin kuin antibiootit kutinan seurauksena syntyneisiin ihomuutoksiin). Kortisoneissakin on kuulemma valinnanvaraa eikä takeita ole, että kaikki toimivat kaikilla kissoilla, joten senkin kanssa on ehkä vielä säätämistä, mikäli kyseinen aine päätyy testien jälkeiseksi hoitomuodoksi. Toistaiseksi tilanne on aivan täysin auki, joten jossittelun sijaan on parasta vain rauhassa odotella allergiatestin tuloksia ja edetä siitä sitten hyväksi havaitsemaamme suuntaan. Pääasia tietysti on, että löytäisimme kutinaan viimeinkin sen toimivan helpotuksen. 

Tunnelma Karvahelvetissä on odottavan toiveikas. Näillä fiiliksillä toivottelemme kaikille mukavaa viikonloppua! :)