Koirauimalassa koiraa uimassa

Pari viikkoa takaperin, juuri ennen vuoden vaihtumista toiseen, riennettiin testaamaan paikallista koirien uimahallia, Oulun Koirauimalaa. :) Kyseessä oli ensimmäinen uimalakertamme ikinä, sillä tähän asti olemme tottuneet vain avovesiin. Kyseinen paikka oli kooltaan hieman pienempi, mitä etukäteen oletimme, mutta aivan hyvin siellä useammankin koiran kanssa pystyy käymään eikä paikan olisi ainakaan meidän kannaltamme katsottuna isompi tarvinnut ollakaan. Hyvin mahduttiin kyllä. :) Samassa tilassa tilassa olivat tosiaan niin allas kuin vastaanottotiski ja takkinaulakotkin. Erillinen pesu- ja kuivaushuone sijaitsi eteiskäytävän varrella eri tilassa, mutta kuitenkin ihan siinä lähellä. Ja kuten sanottua, yksi pesupiste löytyi myös varsinaisesta uima-allastilasta.

Innokkaana vesipetona tunnettu koiruutemme oli arvatenkin aivan täpinöissään uudesta vierailupaikasta saati sitten ite altaasta, jonne päästäkseen piti ensin piipahtaa pikasuihkussa altaan laidalla. Koska olimme tosiaan ensimmäistä kertaa allashommissa, tuli paikan omistajasetä (?) avuksemme näyttämään, kuinka rampin ja ylipäätään koko uimaoperaation kanssa turvallisesti toimitaan. Tottumaton koira ei esimerkiksi välttämättä hoksaa nousta rampille oikeasta kulmasta, ja niinhän tuo Carokin koitti muutamaan kertaan kiivetä altaasta rampin sivun kautta siinä tietenkään onnistumatta eli räpiköimiseksihän se meni. x)

Noin ylipäätään reissu oli menestys. :) Alun "ramppikuumeesta" (eli "kuinkahan pirussa tätä kaltevaa alustaa pitkin pääsee tuonne veteen?") päästiin tennispalloa altaaseen viskelemällä ja koiraa aktiivisesti innostamalla. Rampin käytön tajuamisen jälkeen altaassa uiminen luonnistui erittäinkin mallikkaasti, mitä nyt meillä ihmisillä oli hieman hankaluuksia hoksata, kuinka sijoittua niin, ettei koira pyrkisi koskaan pois altaasta kiipeämällä suoraan yli laidan. Yllättävää muuten, ettei Caro intoutunut kiljumaan uidessaan lainkaan, joten ennakkoon huvittuneella tavalla pelkäämämme hallin kaikupotentiaali jäi nyt ainakin toistaiseksi testaamatta. Avovesissähän tyyppi riehaantuu lennättämään vettä usein siihen malliin, että riemukas ulina kaikuu naapuripitäjään saakka - ellei kauemmaskin... 

Uintikokemus oli kauttaaltaan oikein positiivinen, joten ollaankin suuntaamassa uimahommiin pian uudelleen. Tokalla kerralla keskitymme riehumisen sijaan rauhalliseen uimiseen ja vältämme viimeiseen asti mokailut rampille nousemisen suhteen, tarkoitus kun on vahvistaa Caron lihaksiltaan uuvahtanutta takaraajaa eikä suinkaan kipeyttää sitä lisää. Katsotaan nyt miten rauhassa otukselta tuo homma sujuu, sillä lekuri kyllä kovasti veden kanssa lutraamista meille kuntoutusmielessä suositteli, kunhan tahti pysyy rauhallisena. Pellehyppyjä ei vissiin hyväksytä, voi höh. :p

Oma uintivuoromme oli puolen tunnin mittainen ja vaikka se ehkä lyhyeltä kuulostaa, on se tosiasiassa niin pitkä aika, ettei edes himouimari Carokaan jaksanut aikaansa kokonaisuudessaan hyödyntää. On kuitenkin aivan eri juttu uida altaassa koko ajan kuin hengailla jossain rantavedessä välillä laineiden liplatusta katsellen taikka frisbeetä hiekkaan haudaten, joten puoli tuntia on meille ja varmasti monelle muullekin aivan ehdoton maksimi. 

Korvien alkaessa kovasti lurpattaa ja ruhon noin muutoinkin täristä väsymyksestä lopetettiin uiminen siihen ja siirryttiin pesu- & kuivaushommiin. Sekin meni muuten ihan nappiin, mitä nyt Caro heti siinä altaasta pois päästyään väänsi pesutilan matolle oikein näpsäkät - köh köh - rasitusripulit. :D Vissiin aika yleistä kummiskin noissa hommissa, paikan omistaja kun ei tuntunut olevan vahingosta millänsäkään todeten myös, että siitä lattialta ne kakat on onneksi paljon helpompi siivoilla pois kuin esim. rampin karvapintaiselta matolta... :p Että juu. Kai me sitten kehdataan mennä tuonne toistekin, vaikka eka kokemuksemme olikin loppunsa osalta melko "paska reissu".

(Pokkari ei jostain syystä suostunut kunnolliseen yhteistyöhön sen enempää omissa kuin isännänkään käsissä, joten kuvissa esiintyy enemmän tai vähemmän suttuisuutta. Ensi kerralla lähtee järkkäri mukaan, jos sillä saataisiin kohinattomampia muistoja.)