Läpimurto

Ellei mulla olisi yhä edelleen varastossa vähän ehkä jopa salassa pidettyä tunnustettavaa, voisi tämä postaus olla luonteeltaan kohtalaisen turhautunut ja märinän kyllästämä. Mutta ei, sitä tunnustettavaa nimittäin löytyy. Kuvituksena kuvasatoa eräältä joulukuun lopun lenkiltä. :)

Joku ehkä muistaa mun viime kesänä (vai oliko se vasta kevät ellei jopa alkusyksy?) hehkutelleen, kuinka nirso koiramme on viimein/jälleen keksinyt nakin syömisen hienouden, minkä ansiosta hihnakäytös ja erityisesti korjausoperaatio vetämisen osalta kummasti helpottui. Noh, minähän en tapaa olla taikauskoinen saati luota sanontaan "kel' onni on, se onnen kätkeköön". Vissiin kuitenkin pitäisi, sillä lähes samantien, kun asian olin täällä blogissa ääneen vinkaissut, loppui nakin maistuminen kuin seinään (eikä muuten edes ollut ensimmäinen kerta laatuaan tuo, että tilanne heittää häränpyllyä samantien, kun sen julkisesti kertoo...). Kahden viikon ajan oli maistunut niin maan perhanan hyvin ja sitten tuli stoppi, tuosta vain! 

Sen jälkeen oltiin lenkeillä taas lievästi sanoen turhautunutta koirakkoa. Pelkkä pysähtely ei teinihirviölle toiminut ollenkaan, sillä sehän sinkoitui joka kerta samantien hihnan toiseen päähän, jos yhdenkin askeleen otti. Nakin kanssa tuo tarve selkeästi väheni, joskaan ei kokonaan poistunut. Lelut meillä eivät ole koskaan toimineet tipan vertaa sen namin korvikkeena, koska kuten monesti sanottua, ovat lelut omiaan lähinnä nostamaan koiran kierroksia eivätkä todellakaan sovi apuvälineiksi, jos tarkoitus on edetä rauhassa. Ei ainakaan meillä sovi. Caroa ei edes kiinnosta, jos sille sitä lelua vain tylsästi näytetään. Lelua pitää repiä, raastaa ja heitellä. Mikäli näin ei tapahdu, on vetäminen tai muu persustelu paljon kiinnostavampaa.

Edellä mainitun uhallakin koitan onneani jälleen kerran (viimeistään viikon päästä kadunkin jo, sanokaa mun sanoneen...) eli kerron sen tämän hetkisen tilanteen: Caron nassu on vetänyt innolla uumeniinsa nakkia JA lihapullaa nyt peräti kahden kuukauden ajan! Kyseessä on tähän mennessä pisin aika ikinä, kun nirsoustauti ja kyllästyminen ei ole parhaisiinkaan lenkkinameihin purrut. Koska meillä on nyt viimein (koputetaan sitä puuta...) se oikeasti toimiva palkitsemisväline - nami -, on koira hoksannut myös pysähtelyn idean. Se malttaa ajatella, mitä siltä halutaan, koska kiitokseksi heruva palkka aidosti kiinnostaa. Se selvästikin ymmärsi asian jo aiemmilla yrityskerroilla, muttei - liekö vain nuoruuttaan - malttanut silti toimia taluttajan haluamalla tavalla. Oma tahto vei murrosikäistä liikaa.

Tällä hetkellä pysähtely mahdollisine suunnanvaihdoksineen toimii myös ilman namia. Toki on päiviä ja tilanteita, joissa säännöistä edelleen väännetään vähän enemmän koiran ja myöskin taluttajan mielentilasta johtuen, mutta periaatteessa, parhaana päivänä, pystymme tekemään miellyttävän lenkin jo täysin ilman nakkipalkkaa. OMG! Puolisen vuotta sitten sama ei toiminut käytännössä ollenkaan, vaikka mitenkä sitkeästi yritettiin. Ja mehän yritettiin, eli yrityksen puutteesta ja liian hätäisesti luovuttamisesta ei totisesti voinut syyttää.

Aina normaaliin tapaan syöneen koiran omistajan on varmasti vaikea ymmärtää nykyisen läpimurtomme suuruutta, mutta voin kuulkaas vannoa, että tämä on meille kuin hartaasti toivottu loton päävoitto. Erityisesti nykytilanne lämmittää nyt, kun meitä lätkäistiin vähintään kuukauden mittaisella hihnalenkkikuurilla. Mitä elämä olisikaan, jos meillä olisi edelleen hihnan päässä se aivoton, patoutunutta energiaa pursuileva teini? Hrrrr, en kehtaa ajatellakaan. :p Nyt meillä sentään on toivoa.

No niin. Nyt, kun asia on julkisesti kerrottu, jäämme innolla odottamaan hetkeä, jolloin nakit ja lihapullat lakkaavat taas maistumasta, ja kuinka äkkiä löydän sen tiiliseinän, johon alan otsalohkoani takomaan... Tätä se meidän touhu on, kun ei kerrasta tai edes parista opi. Aina pitää koittaa "vielä yhen kerran", josko homma ei kosahtaisi siihen, mihin se on kosahtanut varmuudella ennenkin. Kyllä, me olemme juurikin se varoittava esimerkki, joka suorastaan alleviivaa, kuinka EI kannattaisi toimia. ;)