Se, joka ulvoo

Menee nyt vähän videoblogipainotteiseksi tämä touhu, mutta menkööt...

Vaan ettepä millään arvaa, kuinka monesti olen yrittänyt tallentaa videolle Onnin komeaa ja ennen kaikkea hyvin hämmentävän kuuloista ulvontaa epäonnistuen aivan täydellisesti. Siis siitä huolimatta, että Onni ulvoo tyylilleen uskollisesti useita kertoja päivässä, sisällä ja ulkona, toisinaan jopa pitkiä aikoja kerrallaan, ellei kukaan mene kieltämään (ja toisinaan se kieltäminenkin tehoaa, noh, sen muutaman minuutin ajan, koska borzoin mielestä pelisäännöt laatii borzoi eikä esim. joku mitätön ihmisretale). Tällä reissulla ihme kyllä viimein onnisti! Onnisti, heh...

Aivan kuin jo pelkässä Onnin ulvonnassa ei olisi tarpeeksi metakkaa niin omiksi kuin myös naapurienkin tarpeiksi, onnistuu tyyppi yllyttämään mukaansa myös muut koiruudet Roosaa lukuun ottamatta. Carohan ei ikinä oma-aloitteisesti ulvo sen enempää kuin Leokaan, mutta niin vaan lähtevät pikkupojatkin isoimman esimerkkiä seuraamaan tietämättä kuitenkaan ollenkaan, mille sitä nyt jälleen ulvotaan, eihän sitä tunnu nimittäin tietävän Onni itekään. Näyttäisi siltä, että mustavalkoinen lotjake ulvoo pelkästä ulvomisen riemusta, ja mitä lujempaa ja omituisemmin, sen kivempaa! Eipä tosiaan tarvitse olla mikään ruudinkeksijä hoksatakseen, ettei Onnista taitaisi olla miksikään naapureiden rakastamaksi lähiökoiraksi... Se olisi se viikko ja eka varoitus, jos oikein suvaitsevaisia ja pitkäpinnaisia naapureita samaan taloyhtiöön sattuisi. :p