Isäntä suostui kanssamme kohtuullisen mittaiselle aamupäivälenkille tuossa muutama viikko takaperin ja meikäläisellä olikin mielessään yksi tosi kiva metsäreitti, jonne sitten nokkamme suunnattiin. "Kai tämä jotain viitisen kilsaa oli", pohdiskelin reitin mittaa puhtaasta ulkomuistista, edellisestä kierroksesta kun oli jo reippaasti yli pari vuotta aikaa. Se ei kuulostanut kävelyä inhoavan isännän mielestä liian pahalta, jos nyt ei erityisen hyvältäkään.
Kahta säikähtänyttä pöllöä, huumaavaa metsän tuoksua, lukuisia perhosia, muutamaa "eiku hetkinen, pitiköhän meiän sittenki kääntyä jo siitä edellisestä risteyksestä..." -aprikointia, epäröiviä suunnanmuutoksia, sekä isännän "mä en enää IKINÄ lähe teiän kaa lenkille!!!" -uhkailua myöhemmin saavuttiin viimein autolle todeten lenkin olleen suunnilleen kahdeksan kilometrin mittainen. Hupsista. ;) Meille Caron kanssa moinen on ihan normaaliksi luokiteltava metsälenkin pituus, ei siinä mitään, mutta isännälle moinen on suoritus jostain sieltä maratonin ja maanpäällisen helvetin välimaastosta. Traumojahan se siitä sai, raukka, mutta meillä lopuilla oli kyllä oikein kivaa. :D
Pakko muuten leuhottaa, onnemme kääntymisen uhallakin (ja ainahan se kääntyy, kun leuhottaa, hahaa!), että kaikista näistä pusikkoreissuistamme huolimatta otuksen nahkaan ei ole tarttunut tänä kesänä edes yhden yhtä punkkia sen enempää Oulussa kuin Hämeessäkään. Hämmentävää, sillä emme tosiaan käytä minkäänlaista punkkisuojaa. Ainoa kesä, jona nypimme koirasta punkkeja maksimissaankin noin viidentoista punkin verran, oli Caron eka kesä. Samainen kesä oli myöskin ainoa, jona käytimme punkkipantaa. :D Viime kesänä, suojattomana, ei tarttunut viittäkään pirulaista. Tapaankin aina sanoa otuksen olevan vain niin hiivatin vikkelä kintuistaan, etteivät siihen edes punkit tartu. Eiväthän ne millään tuon karvahurrikaanin kyytiin ehdi!
Hahah tuo tekstin otsikko :D Huomasin sen erään toisen blogin sivupalkissa ja kiinnostuin! Tykästyinpä heti elävään tyylisi kirjoittaa, ja liityin lukijaksi! ;)
VastaaPoistaAijaa. :D Kiva, ku löysit tänne ja toivottavasti viihdyt myös jatkossa näitten höpöjuttujen parissa. :)
PoistaMä taas en ole _ikinä_ nähnyt kerralla sellaista määrää punkkeja, kuin joskus toukokuussa kun tehtiin metsälenkki uusiin maisemiin. Autolla nypin Tuiskusta vähintään kaksikymmentä punkkia, muutama oli jo purrut kiinni, mutta suurin osa vasta mönki turkissa. Silloin mentiin muuten apteekin kautta kotiin ja Beivantic suoraan selkään. Karkotteen vaikutus on jo lakannut, mutta nyt ei ole punkkeja enää näkynyt. Yhden löysin Tuiskusta joskus viikko sitten. Myös vanhempani ovat sanoneet, että enää eivät ole löytäneet itsestään punkkeja mökkipäivien jälkeen, alkukesästä olivat sielläkin ihan tavallisia. Myös minä löysin tänä kesänä ensimmäisen kerran itsestäni punkin, ällöttävää. Ilmeisesti siis noilla inhottavilla ötököillä on jonkinlainen sesonki alkukesästä ja sitten niitä on vähemmän. Onneksi.
VastaaPoistaHyi saamari! x) Kuulostaa kuvottavalta tommonen punkkihyökkäys samoin ku ihmisiin tarrautuvat punkit. Näkisin painajaisia, jos omalle kohalle osuis. :D Ainoa punkki, jonka ite oon tänä "kesänä" irrotellu, oli vinttipoika Onnin kaulaan kiinnittyny tapaus tossa toukokuussa. Ja sakemanni Nitalla oli myös yks, eli todistetusti niitä myös Oulussa liikuskeli, eivät vaan kiinnostuneet meistä. Tarkkana saa kyl olla ja huolella tarkastaa ittensä ja koiran, ettei niitä mönkilöitä mukaan oo reissuilta tarttunu.
PoistaJust ku meiän elämästä!! Ukon ku saa lenkille, nykyään en ees haluu marmattajaa matkaan, niin se on just tota, määä en enää lähde, joko käännytään, onko pitkästi vielä... Ja ratkasit punkki arvotuksen, Jaloon tarttuu ja Niilossa vaan muutama, Niilohan on salamaakin nopeempi ja Jalo..meiän Jalo :)
VastaaPoistaJust noin! :D Useimmiten se meneeki aivan luonnostaan niin, että me Caron kaa käydään noilla reissuilla kahestaan, me ku vietetään mielellään monta tuntia luonnon helmassa haahuillen. Tykkäähän isäntäki luonnosta, vaan ei niinkään semmosesta piiiiitkästä kävelemistouhusta.
PoistaNonni, se on puhtaasti vauhdikkuudesta kii se punkkihomma! :)
Pakko tulla pitkäaikaisena mutta kommentoimattomana lukijana nyt kirjoittamaan: ihailen suuresti teidän panostusta koiran ulkoilutukseen! Koiraa oikeasti lenkitetään eikä vain käytetä oven suussa pissilla. Ihana katsoa näitä kuvia ja selkeästi onnellista koiraa :)
VastaaPoistaKissoista sais silti olla aina enemmän juttua ;)
Erittäin kiva, jos koiruus näyttää onnelliselta myös ulkopuolisin silmin, sillä siltä se omastaki mielestä vaikuttaa päästessään noille reissuille. :) Mehän ei kisailla eikä ns. tavoitteellisesti treenailla mitään lajia toisin ku monet muut koirakot, joten tokihan moinen on korvattava jollain muulla tekemisellä, kyseessä ku ei oo mikään hihnalenkillä ittensä väsyttävä rotu. Mun kokemukseni mukaan koira on onnellisimmillaan vapaana luonnossa tehden just sitä, mikä sattuu sillä hetkellä huvittamaan, joten se olkoon se Caron "pääharrastus", johon eniten panostetaan. :)
PoistaNii sais, munkin mielestäni. :p Mut hei, juttuja niistäkin on taas pian tuloillaan, tarkotus ku ois harrastaa tyyppien kanssa pitkästä aikaa mm. ulkoilua, jos säät vaan sallii ja aikaa on. :)