Tämmöiset pikkupojat käväisivät kyläpiipahduksella tuossa männäviikolla. Välillä näinkin päin! Oli ilmeistä päätellen aika kiintoisa reissu eikä ihmekään, niin harvoin pojat minnekään kyläilemään pääsevät, kun eivät nyt varsinaisesti aivan mitään huomaamattomia vieraita ole, mitä tuohon tilan vaatimiseen tulee. Karvahelvettiin mahtuu onneksi aina!
Me ite ollaan reissattu Caron kanssa mm. Päijänteen aalloilla sekä Hollolan pelloilla ja metsissä, joista ehkä viimein tällä viikolla ehdin kuviakin blogiin laitella. Pyrkimys ainakin on kova! Kisut sen sijaan ovat parhaillaan kissakuumeissaan hourailevan mummin hellässä huomassa lomailemassa eivätkä osoita minkäänlaista kiirusta takaisin kotinurkkiin, joten saavat nyt viettää tovin rentoa ja leikityksen täyteistä koiravapaata paikassa, jossa ovat aina loistavasti viihtyneet. Siellä ne kuulemma painivat ja elämöivät keskenään kuin "vanhoina hyvinä aikoina" (eli aikoina ennen erästä yliuteliasta koiranperhanaa), joten mikäs niillä on mummin silmäterinä ollessa. Kovin on silti outoa tämä kissaton elämä, joten eiköhän me katit käydä viimeistään loppuviikosta takaisin omiin nurkkiimme riistämässä. :) Pääsevät sitten mummilaan taas uudestaan, kun siltä tuntuu, välimatka kun ei millään tapaa esteeksi luokiteltavissa oleva juttu enää ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! :)