Muutto

Juu, se juhannus. Sillä välin, kun muut viettivät tuota riehakasta keskikesän juhlaa, heilui Karvahelvetissä imuri, moppi, teippirulla-armeija ja iso pino pahvilaatikoita täyteen ahdettuja muovipusseja nyt tietenkään unohtamatta. Huisin kivaa, ainakin melkein. ;)

Sinniä ei hetkauta.

Kaikki on kuin aina ennenkin.

"Paitsi että nää korit ei kyl ollu tässä vielä eilen, hmm..."

Näin meillä pyyhittiin vaatekomeron pölyt.

Siivottu on!

Välillä vähän juhannusrillailtiin.

Juhannuspäivän iltana.

"Saisko vähän makkaraa?"

Koska muuttoon liittyvistä kommelluksista saisi aikaan kokonaisen uuden blogin lukuisine merkintöineen, tyydytään nyt vain toteamaan tiivistäen seuraavaa: päälle 500 kilometrin muutto (ja loppusiivous...) hetkittäin peräti 31 asteen helteessä kolmen eläimen, kahden rättipoikkiväsyneen muuttajan, järkyttävän tavaramäärän ja kahden auton kanssa ei muuten ole yksi niistä kokemuksista, joita suosittelisin kokeiltavaksi yhtään kellekään. x) 

Kaiken kruunasi toki se, että omassa henkilöautossamme ei ole ilmastointia lainkaan (isäntä ja Caro saivat nauttia tästä "ominaisuudesta" ikkunat apposen auki koko matkan ajaen) ja meikäläisen ajamassa kuorma-autossa (kyllä, me tarvittiin ihan oikea kuorma-auto, mikä kertoo ehkä jotain maallisen omaisuutemme täysin käsiin levinneestä määrästä. Tarttis varmaan tehrä asialle jotain, köh?) tuo himputin ilmastointi ei suostunut toimimaan kunnolla. Kuumuuden kanssa melko heikosti toimeen tulevalla Pätkiksellä tuppasi olemaan sen vuoksi vähän rankkaa ja läähättihän tuo melkoisesti pitkät tovit, vaikka kuinka olon helpottamiseksi parhaani tein (eli ikkunat auki huristeltiin mekin), mutta Sinniä tilanne ei hetkauttanut, se kun makoilee keskipäivän kuumimmassa auringossa tuntitolkulla noin muutenkin, täysin vapaaehtoisesti. Kiva, että edes jollain oli rento fiilis, hah!

"MIHIN KAIKKI MEIÄN KAMAT ON HÄVINNY?!?!"

Muuttouupelo.

Carolle rankinta muutossa oli ehdottomasti se, kun kämppää tyhjennettiin eivätkä alati eestaas ulko-ovesta ravanneet tyhmät ihmiset ottaneet tyyppiä mukaan noille tavaranvientireissuilleen. Voitte vain arvailla kuinka piippuun moinen laumastaan ja omaisuudestaan tietoisen pojan veti. Sikeästi nukkui vahti käytännössä kaikki ne hetket, kun omalla porukalla oltiin eikä tavaroita kuskattu. Ei paljon haitannut, että lenkkeilyn suhteen elämä oli täysin retuperällä, aikaa saati puhtia moiseen luksukseen kun ei noina hektisimpinä päivinä olisi millään riittänytkään.

Avaraa meininkiä lähtöpäivän aamuna.

Tyytymätön kuorma-autoilija ja sen tyytyväinen kaveri.

Mutta hei, me selvittiin kuin selvittiinkin uurastuksesta kunnialla päätyen lopulta helteessä kieriskelevään Hollolaan. Aika voittajafiilis oli, kun illalla uuden eteläisen kotimme seiniä porukalla ihmeteltiin! Kissojen sopeutumisesta sanottakoon sen verran, että Pätkis oli uudessa kodissaan heti aivan kuin kotonaan ja Sinnikin hippusen sätkyherkän ekan illan jälkeen aivan kuin ei olisi koskaan muualla asunutkaan. :) Caron reaktioista liittyen uuteen asumukseen ja lenkkimaisemiin kirjoittelen aivan erikseen tässä joku päivä tuoreiden kuvien kera. Siispä palailemisiin!