Jäällä jälleen

Tänään ei tarvinnut armaan koiraparan naamaansa lenkkeilyn puutteesta järkyttyneenä väännellä, sillä suuntana oli jälleen meren jää. Ei muuta kuin auto parkkiin rantatien varteen ja menoksi!

Nuuusk!

Pallomme on vähän kärsinyt...

Kirahvin varjo. No ei sitte.

Tällä kertaa taluttimeksi valikoitui kolmimetrinen monitoimiheijastinremmi viime aikojen suosikin, puolitoistametrisen kangasremmin sijaan. Lyhyempi talutin on passeli ihmisten ilmoilla köpötellessä, mutta se tuppaa jäämään vähän lyhyeksi tuolla isommissa ympyröissä etenkin, kun taluttaja kikkailee samaan aikaan kameran kanssa (yrittäen lisäksi olla kaatumatta vermeineen naamalleen hankeen), joten aika näppärää oli meno, kun sai pitkän remmin kiinni ah niin tyylikkään vyötärölaukun metallirenksuun, jolloin kädet jäivät yksinoikeudella kameran kannattelemiseen. 

Raitista ilmaa...vai?

Kyllä piisaa lääniä!

Välillä vähän rauhallisemmin.

Ja sitten taas mentiin!

Joku näyttää ihan pikkukakaralta...

Ei me sitä talutinta kyllä kauaa käytetty, mutta alussa kyllä, kun oli tuota pilkkijähenkistä sutinaa siinä lähietäisyydellä. Ja mikäs oli sutinoidessa, kun oli niin komea keli, kiitos noin 15 miinusasteessa ulkoilijoita lämmittävän auringon. Kun niistä pilkkijätyypeistä sun muista päästiin kauemmas, koitti jälleen koiralle ihana vapaus. Ja kuten huomaatte, tällä kertaa mukanamme oli elämää nähnyt futispallokin, eikä tarvinnut Caroa kamalasti yllyttää sitä mukana raahaamaan, toinen kun on pallohullu pahimmasta päästä. :p

Bongaa kuvasta koira, pakettiauto ja lentokone.

Oliks tää sulta hukassa?

Hakisit joskus ite, ku kerta viskotki...

Eräänlainen lentopallo tämäkin.

Jaksaa, jaksaa.

Hymyiles ny vähän!

Koska kuvia tuli räpsittyä yli kolmesataa ja julkaisukelpoisiakin jäi talteen iso liuta, saatte vielä myöhemmin toisen kuvapostauksen tämän päivän reissutunnelmista. Huomenna me varmaankin lähinnä lepäillään Caron takajalkaa säästääksemme, joten kamerakaan ei hihnalenkille mukaan lähde. Kai. ;)