Tämän talven lumia

Kuvasaastetta eiliseltä päivälenkiltä pukkaapi nyt. On jääneet nuo pakkasia uhmaavat lenkit aika lyhykäisiksi viime aikoina, mutta eivät suinkaan sen pakkasen vuoksi, vaan siksi, että Carolla on vasemmassa takaräpylässä jotain häikkää (aristaa sitä jotenkin, joskaan ei aivan joka hetki, hämmentävää...) ja tässä nyt koitetaan, josko selvittäisiin tästäkin kiusasta kotihoidolla lekurireissun sijaan. Vastahan me parannuttiin siitä kipeästä ja yhtä mystisesti ilmenneestä anturasysteemistä ja nyt sitten heti perään tämä vaiva, voihan jättimäinen pylly! 

Eilen me kuitenkin käväistiin pitkän tauon jälkeen jaloittelemassa hieman ilman hihnaakin ja taisihan tuo tarpeeseen tulla kaikille osapuolille, sillä niin viihdyttäviä kuin hihnalenkeistä on naksutellessa tullutkin, on se vapaana hengailu silti aina täysin omaa luokkaansa olevaa ajanvietettä. Aika paljon sai kyllä pojan menohaluja komentamalla rajoittaa, sen verran villiksi meinasi touhu vapauden huumassa ajoittain yltyä. "Mitä se nyt muka haittaa, jos on yksi jalka pelistä pois?" tuntui katse tyhmältä ilonpilaajaihmiseltä jokaisen kiellon jälkeen kysyvän. Selitäpä se nyt sitten vapaudesta huumaantuneelle koiralle...

Keppi päivässä pitää lääkärin loitolla?

No ainakin aivolääkärin, jos ei muita.

Siellä se maukas hiihtäjän kinttu menis...

Vai oisko toi kinttu tuolla sittenki maukkaampi?

Pökkelöt sojottaa.

Pohjoinen lumiseisoja.

Istuu hän.

Kielimiehiä.

Näissä kuvissa (etenkin tuossa ensimmäisessä) vilahtaa muuten aika hyvin se Caron joululahjaksi saama ruskea niittipanta, josta ollaan tykätty kerrassaan mahottomasti. On meillä tosin jo uusikin suosikkikaulain, sillä eilisellä kirpparikierroksella meitä kohtasi oikein jättimäinen onnenpotku, joka täytyy kyllä tässä myöhemmin täällä blogissakin esitellä. Ei nyt kuitenkaan tungeta kaikkea samaan postaukseen eli palaillaan siihen löytöön myöhemmin. :) Viikonloppuja sinne toisaalle!