Synttärikuvapostauksista viimeinen (videoita saatan tosin vielä muutaman näytille laittaa, ehkä) keskittyy allekirjoittaneen lempiaiheeseen, joka tietysti on herkuttelu. Koska Carolla eli ite sankarilla on kuitenkin mittava historia nirsoilun saralla, ei ollut ihan kirkossa kuulutettua, että tarjoilut tulisivat juhlakalun kitaan riemulla uppoamaan. Isäntä päätti kuitenkin yrittää parhaansa ja tällainen komea tekele kokin taikomana, netistä löydettyä ohjetta soveltamalla, tosi miehekkäälle kultareunaiselle ruusulautaselle tarjoiltavaksi lopulta aseteltiin.
Jauhelihaporkkanamurekekakku:
400g jauhelihaa
4 munaa (1 tai 2 riittää)
1 porkkana raastettuna
kermaan tehtyä perunamuusia
hyppysellinen suolaa
(korppujauhoja vain, jos tekee 4 munan kakun!)
Uunissa puoli tuntia 200 asteessa
Kakkuun tuli tosiaan puolet enemmän kananmunia, mitä tekele olisi vaatinut johtuen munista, jotka olivat menossa vanhaksi eikä niitä haluttu heittää roskiinkaan. Ja tosiaan korppujauhotkin olivat vain pakollinen paha tuon munamäärän vuoksi, näin sanoi kokki. Mutta niin, hyvä se vaan on, että kakussa on tarpeeksi munaa! Ei meillä mitään nössökakkuja tueta...
Mikä tää nyt luulee olevansa?
Ooh, maistuu melkein nakille!
Ja mikä oli kakun vastaanotto? Jos kerron sen olleen hieman ristiriitainen, ollaan kai aika lähellä totuutta. Koirahan nimittäin lähestyi kakkua hieman epäröiden, hoksasi kynttilöiden olevan aina niin ihanaa nakkia ja naposteli puolet ensimmäisestä "kynttilästään", minkä jälkeen poistui lautasen äärestä oksentaakseen sen puolikkaan nakin ulos noin minuutin kuluttua herkutteluhetkestä. No niin, siinä sitä taas oltiin. Isäntä isolla vaivalla vääntää kakun ja koira vaan oksentaa kiitokseksi.
Eipä ollut tilanne silti niin heikko, miltä alkuun vaikutti. Kun puklut oli puklailtu, päästiin viimein asiaan. Vähän piti suostutella kermaista perunamuusikuorrutetta maistamaan eikä muuta sen jälkeen tarvittu. Ensin imaistiin kakun päältä kakkatortun näköiset koristeet (tietenkin juuri ne!), minkä jälkeen touhu olikin seuraavanlaista:
Ommmmmmnommmm!!!
Jos ihan pieni haukku vaan...
...tai sittenki vähän isompi. Joo!
Mmmmmmmuusia!
Mums mums mums...
Menihän se kakku täysin kuumille kiville, kun nirso vauhtiin pääsi ja tajusi tarjolla olevan todellista herkkua, jota ei aivan joka päivä saakaan! Kerralla se ei sentään kaikkea syönyt, mutta parin tunnin sisään tarjoilun alusta oli kakkulautanen suurella tunteella puhtaaksi nuoltu. Tiedä sitten tarjoillaanko tätä myös ensi vuoden synttäreillä vaiko jotain aivan muuta, mutta muille voidaan suositella tätä murekekakkua oikein lämpimästi. :)
Zzzzzzz...
Ja kun masu oli täynnä ja lahjat riepoteltu, lösähti synttärisankari aivan tillintallin keskelle lattiaa ja siihen jäi. Vaan eikös ne kaikki parhaat bileet aina niin päätykin, tiedottomassa tilassa raskaasti kuorsaten?
:D Onnea Carrolle :D
VastaaPoistaCarohan kiittää! :p
PoistaRepesin täysin tuolla puolikkaan nakin oksentamiselle, hahahhaa :D
VastaaPoistaOnnea vielä sankarille! Hyvä, että kakku lopulta maistui.
Käytöstavat, niin... Toiset osaa, toiset ei. :D Onneks oltiin varauduttu siihen, vanhoista oppineina, ettei homma mee ehkä kuin kauneimmassa sadussa, joten nauratti se täälläki, vaikka kävikin vähän kokkia sääliks. ;)
PoistaJa kiitos onnitteluista! :)
Mä repeilin taas niin tota kuva sarjaa ja niitä tekstejä, kuinka hyvin ne sopiikaan! :D Varsinkin toi eka kuva ja sit noi pikku haukku, iso haukku kuvat! :D Ja lause "Isäntä isolla vaivalla vääntää kakun ja koira vaan oksentaa kiitokseksi." :D Ihana Caro! :) Ja sun kirjotustyyli! :) -Sussu
VastaaPoistaAivan parasta, jos jotakuta nää höpinät ja kuvat sun muut pöljäilyt naurattaa, naurua ei oo meinaan koskaan maailmassa liikaa. :D Eipä ois tätäkään blogia ilman noita hönöjä elukoita, joten suurimmat kiitokset välitetään ehottomasti niille!
Poistaaws ihana koiraaaaaaaaaaa!!!!!!!!! paljollako myisit sen mulle :)) !
VastaaPoistaSais olla niin iso seteli, ettei semmosta oo keksittykään vielä...eikä tulla keksimään. :D
PoistaTäälläkin iso haukku ja pieni haukku veti
VastaaPoistailon irti..:))
Hih! :p
PoistaHuippuhauskat kuvat!
VastaaPoistaKiitti! :)
PoistaCarolle tais tulla ähky, kun sammahti herkuttelun päätteeksi :D Meidän edesmennyt sakke söi kaikkea, mikä vähänkin muistutti ruokaa. Olis varmaan vetässyt tuonkin yhdellä haukulla kitaansa ;D
VastaaPoistaPitikin muuten kysyä (voi olla, että ole tästä kirjottanut, mutten muista ainakaan), että miten on kynsien leikkaamisen kanssa: antaako helposti leikata ne vai on kyseessä aina operaatio, jossa toinen pitää haukkua paikallaan ja toinen leikkaa?
Se onkin normaalimpaa, jos sakemannilla on pohjaton nälkä, aina, vaan eihän toi meiän otus oo normaali muutenkaan, nii nirsoiluks menee näköjään, vaikka tykkäiski tarjoiluista. :D
PoistaMun on pitäny kirjottaa aiheesta, mutten oo tosiaan vielä kirjottanu. Pitäis kyl. Tosiaan ihan helposti antaa leikata, tai ainakin mä saan leikattua, siitä kun on jotenkin tullu mun homma ihan vahingossa eikä viimeaikaisia kokemuksia muiden yrityksistä ookaan. :p Ihan pienenä leikattiin isännän kanssa yhessä eli isäntä piti lattialla sylissä ja mä leikkasin, mut sitte noin puolivuotiaana keksin kerran leikata ne yksin ja vaikka aluks otus meinas sätkiä ja lähteä pois, nii äkkiä rauhottu eikä sen jälkeen oo pitelykaveria tarvittukaan. Hämmentävän helposti se tohonkin tottu, ettei voi ku kiitellä tuuria, että sattu noinkin sopeutuvainen koira kohille, ois meinaan hommaa pitää isoa koiraa aloillaan, jos se hanttiin laittais. :p
Onnea näin jälkikäteen! :)
VastaaPoistaUpea kakku! Kelpais melkein mullekin.. :D
Me kiitämme! :)
PoistaJa täytyy sanoa itekin tekelettä pikkuisen maistaneena, että perunamuusi oli aivan törkeän hyvää (kermaan tehty, nii ihmekös toi!) ja murekekakkukin ois pienellä lisämaustamisella ollu namia ihmisruokaa, eli kyl oli isännällä homma hallussa. :p