lauantai 16. heinäkuuta 2011

Ollaan me vielä täällä

Tämä blogi on nyt puolittain jäähyllä, on meinaan ollut viime aikoina vähän noita kuuluisia kesäkiireitä...




...kuten kuvistakin voi ehkä päätellä. ;) Kyllä täältä vielä kajahtaa, kunhan ehditään kajautella!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Sisukkaita kuvia

Sisusta jäi julkaisematta paljon kuvia, joista pienen osan haluan tässä nyt teillekin jakaa. Ja eiköhän Sisu, tavalla taikka toisella, pysy postausteemoissa mukana myös jatkossa, tarkoitus kun on Caron pikkupentuvaiheistakin vielä useampaan kertaan höpistä ja Sisulla oli tuon pikkurääpäleemme elämän alkutaipaleella melkoisen suuri esikuvan rooli. :)






Vasen korva ei Sisulla koskaan täysin pystyyn
noussut. Tässä vaiheessa oli vielä toivoa, heh.











Sisu, Caro, Onni ja Leo viime talvena.


Caron luovutuspäivä pääsiäisenä 2010. Pojista
tuli heti erottamattomat. Caro sen niin päätti. :D







Sisu ei tullut toimeen muiden urosten kanssa (Onnin ja
Leon kanssa pärjäsivät saman katon alla, vieraat urokset eivät
tulleet kuuloonkaan), mutta Caro oli iloksemme poikkeus.
Osa omaa laumaa siis, vaikka "vain" vierailija olikin.









Sellainen koiruus se oli. Lempinimeltään "Panssarivaunu", kutsumanimeltään Sisu. Kumpikin nimi äärimmäisen osuva, kukin voi päätellä miksi. ;)

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Hyvästi, rakas Sisu



Sisu 2005 - 2011




Tämä on viimeinen kuva, jonka sinusta tulen koskaan ottamaan. Otin sen 25.4. Ei tule enää uusia kuvia lumihankileikeistä ottopikkuveljesi Caron kanssa, ei uljaita poseerauksia kesäisellä pihanurmella Onnin ja Leon vierellä. Et enää koskaan tervehdi meitä hurjasta reviirinsuojeluhaukusta syliin hyppäämiseksi ja villiksi hännänheilutukseksi muuttuvalla tervetulotoivotuksellasi, et hyvästele haikealla katseella eteisen ovensuussa kuin viestittäen "tulkaahan pian takaisin!"

Lähdit pois niin yllättäen jättäen meille vain elämää täynnä olevat muistot ja ne sadat valokuvat, joita emme lakkaa koskaan katselemasta, sinua samalla suuresti ikävöiden. Olit rakas, vaikka näimmekin aivan liian harvoin. Tulet olemaan sitä aina. Me emme sinua unohda.

Meidän Sisu. Caron veli.
Nuku rauhassa, sinä hassu vinokorvainen hömelömme.


tiistai 5. heinäkuuta 2011

Pudiksella

Paljon on tässä postausten välissä taas ehtinyt tapahtua, kesä kun on ja semmoista positiivisluontoista kiirettä tuppaa pitämään. Kissojen juhannuslenkistäkin on vielä täysin turinoimatta, kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi kaikkea jutustella, vaikka kuinka tykkäisikin. Se juttu kyllä tuleepi vielä julkaistuksi, no worries!


Jokisaukko.


Väliaikainen pihavahti.


Mennyt viikonloppu sujui tosiaan Pudasjärven Jyrkkä Rockissa festaroidessa ja Carolla oli sinä aikana oikein luksusoltavat, majapaikkanamme kun toimi mukavan kokoinen omakotitalo melkoisen lähellä leveää jokea. Kissathan viettivät viikonlopun keskenään kotosalla ja sen kyllä huomasi, niin villiintyneitä ne ovat palaamisemme jälkeen olleet saatuaan rellestää melkein kolme päivää miten ikinä halusivat ilman vilaustakaan ihmisistä. :D Pätkiskin vaikuttaa ihan oikealta kissalta hetkittäin kaikkine lähes puoliksi heränneine saalistusvietteineen päivineen. Sitä se mökkihöperöityminen teettääpi...

"Possu vai keppi?" "Eih, taasko pitäis muka leikkiä?"


Samalla reissulla koiruus sai kipeästi kaipaamaansa kokemusta lasten kanssa hengailusta ja mikäs olikaan koiralla ollessa, kun innokkaat, koiriin tottuneet ipanat otustamme pitkin pihaa taluttelivat (ja pieneksi jälkikäteen kuulemakseni kauhistuksekseni kuulemma myös pihapiirin ulkopuolella, vaikka jos totta puhutaan, niin taisinpa itekin suunnilleen saman ikäisenä saksanpaimenkoiria huolettomin mielin pitkin kyliä lenkittää, joskaan en yhtä vallattomia - kröhöm, kurittomia - kuin Caro, eh...) ja sen kanssa muutenkin innolla leikkivät.

Kaiken kaikkiaan reissumme oli suorastaan hämmentävän onnistunut ja saimme kyllä olla koirastakin kovin ylpeitä, kun se niin nätisti sopeutui uuteen porukkaan ja ympäristöön eikä aiheuttanut hoitohenkilökunnalle minkäänlaista ylimääräistä päänvaivaa. Tai näin meille ainakin kivenkovaa väitettiin, emmehän me toki olleet koko aikaa paikalla koirarääpäleen touhuja todistamassa. ;)

Tässä vielä jokunen kuva retkestämme talon lähellä sijainneelle joelle, kaksi alimmaista kuvaa isännän ottamina ja loput omia räpsyjäni samaisella kameralla.