torstai 28. toukokuuta 2009

Onnea 4-vuotiaalle!

Tuhmat ja ennen kaikkea fossiloituneen järjenjuoksun omaavat hajamieliset ihmiset tajusivat vasta päivän verran liian myöhään, että Pätkis täytti jo eilen keskiviikkona jo melkeinpä aikuismaiset neljä vuotta. Onneksi tonnikalantuoksuista herkkuateriaa voi tarjoilla myös näin torstaina ja se maistuu vähintäänkin yhtä hyvältä kuin olisi maistunut eilen. Siispä:






OIKEIN PALJON ONNEA,
rakas karvankasvatusjärjestelmämme Pätkis!


Toivottavasti saamme nauttia raastavan ärsyttävästä narinamau'unnastasi, järkyttävästä karvanlähdöstäsi sekä löllöstä kaiken sänkymme jalkatilan vievästä olemuksestasi vielä vuosikaudet eteenpäin! Olen meille tärkeä, vaikka kutsummekin sinua kotoisasti nimellä "Läski Paska".

maanantai 25. toukokuuta 2009

Naapuri muisti meitä lahjalla

Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun lähiseutumme selvästikin vallan rikkaat opiskelijat katsoivat tarpeelliseksi hylätä jotain aivan käyttökelpoista. Useimmiten tämä hylkäysbuumi on kiivaimmillaan juurikin näin kuun vaihteessa, jolloin muuttokuormasta yritetään pudottaa pois kaikki, mitä ei uuteen osoitteeseen mukanaan jakseta raahata. Sehän passaa meille ja tänään näytti passaavan kissoillekin.






Taloyhteisömme roskakatokseen oli tällä kertaa hylätty kissojen kiipeilyteline, jonka ainoat viat olivat siisteys (edelliset omistajat eivät tainneet tietää mikä on imuri, jos kissankarvojen määrään oli uskominen) ja raapimatolppien muutamat ahkerasta teroittelusta johtuvat nyöripurkaumat. Kai tuohon uutta narua vaikkapa Tiimarista saa. Onko kellään kokemuksia aiheesta?





Koska teline täytyy putsata huolella ennen käyttöä, kesti hyvä tovi ennen kuin varsinainen käyttäjäkunta pääsi uutta linnaansa testailemaan. Harvinaista kyllä ensimmäisenä tutustumispuuhuun uskaltautui normaalisti niin kovin epäluuloinen Pätkis. Vaan eipä pelkoa, että se olisi rohkaistunut telineen "luolaan" ryömimään. Suuaukosta sisäänpäin kurkkiminen riitti. Eihän sitä koskaan tiedä mahtuuko tuollaisiin koloihin edes kokonaan!




Ampiaistakin kiinnosti siinä määrin, että omistaja katsoi tarpeeksi antaa kissalle hetkeksi hatkat. Ampiaista kun olisi ollut hieman vaikeampi komentaa häipymään eikä Pätkis selvästikään tajunnut varoa...




Kun vaara oli oli, katti palaili valloituspuuhiin.




Mutta kohtapa maassa vaani uusi vaara: tornin juurella kuikuili kilpaileva kissasoturi, jolla oli saman linnan valloitus mielessään. Tätä ei Pätkis katsonut hyvällä silmällä...



...vaan antoi vastustajalle isän...emännän kädestä eläimelliseen tapaan murahdellen ja ärähdellen.




Sinni oli kuitenkin nokkela ja yritti uutta kiipeilyreissua Pätkiksen erehdyttyä poistumaan hetkeksi pääkallopaikalta.




Tuttuun tapaan Sinni tahtoi kivuta niin korkealle, kuin suinkin mahdollista, ja niinpä tuli uuden kiipeilytornin ylätasannekin testattua. Hyvin toimi!




Toki telineen kunto varmistettiin äärimmäisen kriittisellä silmällä rakennusjälkeä tarkastellen eikä mainittavaa huomautettavaa löytynyt. Purkautuneet raapimapaalutkin rankattiin pelkästään lisäjännitykseksi, ei lainkaan puutteiksi.




Yksi näyttävimmistä ja samalla verkkaisimmista alastulotaltioinneista.




Sitten palasi Pätkis. Haistettuaan vieraan kiipeilijän tuoksut karva-amatsoni suoraastaan riehaantui...




ja jaksoikin meuhkata...




...melkoisen pitkän tovin!





Mutta eipä aikaakaan, kun huomio siirtyi jo tähdellisempiin juttuihin. Parvekkeelle tuotu puolikuollut rehu oli mukavaa lohduketta, vaikka Pätkiksen linnoituksen rauhaa oli julkealla tavalla rikottukin. Hyvä ruoka, parempi mieli!

Että kiitos vaan, pian entiset naapurimme! Meistä on tosi kivaa, että ette yritä myydä näitä rahanarvoisia kapineitanne vaikkapa kirppiksellä tai markettien ilmoitustauluilla omaksi eduksenne, vaan luovutatte kaiken meille näin näppärällä tavalla. Karvahelvetin väki on ollut tänään kovin iloista sakkia ja ihan vain teidän ansiostanne. ^^

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Vieraissa

Meillä kävi eilen vieraita. Useimmiten Sinni on uusista puskettavista jalkapareista enemmän kuin haltioissaan - ainakin sen alkujärkytyksen jälkeen - mutta eilen oli toisin.




Sinni teki vieraillemme hyvin selväksi, ettei sitä kiinnostanut vaihdella heidän kanssaan uusimpia kuulumisia. Joskus sillä yltiösosiaalisuudellakin on rajansa.

torstai 14. toukokuuta 2009

Kissakuvia ilman sen syvempää merkitystä

Pätkis ja Sinni sellaisina kuin ne tänä toukokuisena torstaina olivat, elivät ja kesän hellepäiviä kanssamme odottelivat.











torstai 7. toukokuuta 2009

Ronille







Nimesi sun muistan,
mieleeni sen ikuistan.
Kuvasi sun kehystän,
rakkaan hyvän ystävän.












Nyt syttyi taivaalle uusi tähti,
kun rakas koiramme viimeiselle matkalle lähti.

Nyt olet tähti, nyt olet maa,
tuulessa saatamme koskettaa.






Niin monta kertaa me lähdimme ja sinä jäit. Eteiseen.
Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit ja me jäimme. Itkemään.


Rakkaalle koirallemme Ronille, joka on mennyt parempaan maailmaan, ja jonka elämä sykkii meille jokaisessa tähdessä, hymyää auringon säteiden myötä, laulaa vapautta lumimyrskyssä ja kasvaa rakkautta ruohonkorsissa.






Olet ikuisesti muistoissamme, Roni.
Ja vielä me nähdään, kuten
sulle lähtiessäni lupasin.
Pidän sanani. Aina.

Arzillo Love For Sale
Roni
27.2.1997 - 4.5.2009



Tuolla jossain kaukana on maa,
minne moni sun kanssas matkustaa.
tuolla jossain kaukana on maa,
siellä sydämesi pieni levätä saa.
Tuolla jossain kaukana on maa,
siellä kelpaa sun iloisesti haukahtaa.