lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kissan parempi puoli

Ne ovat aivan selvästi vakoilleet meidän Sinniä. Ei tuo mukamas harmaa turkin väri hämää mua, ei todellakaan! Sinni se on, tuo ehta "closet perv", jonka elämäntehtävä tuntuu olevan sen oman, hmm, paremman puolensa jatkuva esittely. Mitä lähempänä viattoman sivullisen kasvoja, sen parempi.



keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

HauvaHaaste #2 Talvilomailua

Bongailin netistä uuden kivan koirahaasteblogin, HauvaHaasteen, joka on ilmaantunut parin jo loppuneen kaltaisensa tilalle, ja tietysti me lähdetään tähänkin taas mukaan. Lähtekääs te muutkin koirablogilliset, innokkaat valokuvailijat! :)

HauvaHaasteen kaikkien aikojen toisessa haasteessa teemana on talvilomailu. Meillähän ei ole mitään erillistä lomaa tässä ollutkaan, mutta voimme kai silti osallistua talvisen hengailun merkeissä. Eräänlainen minilomareissu tehtiin viime sunnuntaina, kun isäntä lähti matkaamme nättiäkin nätimpää kevät(talven?)päivää tuonne meren jäälle viettämään ja hän myös kuvia musta ja Carosta räpsi.


Tässä niistä kuvista yksi, kun ollaan jo palailemassa rantaan. Kauempana pilkkijöistä, hiihtäjistä ja varjolautailijoista (joita muuten riitti!) ja parkkipaikasta sai Caro juosta vapaana, eihän se muuten olisi minkään arvoinen reissu ollutkaan, noin koiran näkökulmasta varsinkaan. :p Me ollaan tuolla jäällä testailtu nyt pariin kertaan tuollaista monitoimiremmin ja vetovyön (onko se vetovyö, jos koira ei saa sen jatkeena vetää? ;) ) yhdistelmää ja kyllä se paremman virityksen puutteessa ja meidän ainakin toistaiseksi vähäisellä käytöllämme toimii oikein mallikkaasti, vaikka välistä puuttuukin joustava hihnanpätkä (vetovyö löytyi tuollaisenaan, ilman remmiä, parilla eurolla kirpparilta viime vuonna. Harmittaa, ettei mistään voi ostaa erillistä joustavaa hihnaa, kun tuo vyö kerran jo löytyy, buu!). Onpahan kuitenkin taluttajalla räpylät vapaat vaikkapa valokuvailemaan, jos joutuupi jonkun aikaa koiraa hihnahommilla kiusaamaan. :)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kissa sanoo, jotta KEVÄT!

Tämä touhu lähtee tänään täysin lapasesta, mutta pitääpä mölistä tähän väliin myös tuoreita kissajuttuja, ettei jää nämäkin hommat rästiin. Nimittäin tänään Sinni päätti, että nyt on sitten ehta kevät, ja vaikkei aamulla parvekkeelle edes aurinko kunnolla säteillään ylettänyt, vaati katti aivan väkisin pääsyä ulos jumittamaan eikä tullut takaisin sisälle useista maanitteluista huolimatta. Hulluhan se on, ajattelin.

"Tuu sisään jo, kaheli!" "En tuu!"

Tulevien rusketusrajojen suunnittelupalaveri.

Mattofetisisti työssään.

Ommm...lämmin...

Mees ny siitä häiräämästä taas.

Päivän ehdittyä iltapäivään lähdin Caron kanssa katsomaan, että mikähän hemmetti siellä parvekkeella nyt niin tuhottoman jännää on, kylmänä kevätpäivänä, mutta kas, siellähän oli oikeasti jo lämmin, vaikkei meillä ole edes lasitusta! Jopa Pätkis uskaltautui mukaamme pieneksi toviksi kevään heräämistä ihmettelemään ja kyllähän tuo kelpasi, vaikkei puolta tuntia pidempään tarettukaan, sitkeän Sinnin oltua edelleen hanakka jäämään keinutuoliin vetelehtimään. Tästä se viimein lähtee, se kesän kiivastakin kiivaampi odotus! :)

Pääosassa mäyris

Muutoksia suunnitelmiin eli yksi video, koska kuvankäsittely alkoi hieman laiskottaa ja suoraan sanoen unohtui eilen illalla täysin niiden loppujen kuvien värkkäämisen suhteen. :p Saatte siis nähtäväksenne paketillisen auton penkillä kellivää mäyräkoiraa tehostettuna borzoin ja saksanpaimenkoiran ehkä hieman toisistaan poikkeavilla ääninäytteillä. Varmaan tosi vaikea arvata, mitkä äänet lähtevät mistäkin eläimestä...


Roosa-parka ihan hätkähti, että kukas hiivatti sieltä meinasi kimppuun hyökätä, kun naapuriautossa suureen ääneen johonkin selvästi akuuttiin ja äärimmäisen vakavaan uhkaan reagoitiin. Eipä ollut nakki tottunut tuollaisiin, sanotaankos, jotta hieman ehkä yliherkkiin hälytysjärjelmiin. Niin siis sellaisiin, jotka ovat jotain muuta merkkiä kuin se Roosallekin niin kovin tuttu Nakki Security.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Maastokisat - Osa: "Sattumanvaraisia koiria #2"

Kissaihmiset senkun vaan repivät siellä kulisseissa pelihousujaan, kun koiraa puskee eetteriin päivä toisensa jälkeen. :D Ja niin puskee edelleen, mutta jos yhtään lohduttaa, on kissajuttujakin varastossa, kunhan nyt vain tästä yhdestä aiheesta joskus eroon päästään. Kaiken huipuksi joudun julkaisemaan loput "randomit koirakuvat" kahdessa eri osassa aiemmin suunnitellun yhden postauksen sijaan, niitä kun nyt vaan on niin paljon, ettei ole mitään järkeä tunkea kaikkia saman otsikon alle. Ei semmoista kuvaturahdusta jaksa Erkki sen enempää kuin Erkin velikään katsella. Ja toki myös Onnin finaalijuttu on vielä tuloillaan, joten onneksi olkoon niille, keitä jaksaa vielä kiinnostaa, ja suuri anteeksipyyntö niille, jotka ottavat elämää suurempaa hepulia. :p

Nyt kuitenkin niihin luvattuihin kuviin ja tunnelmiin! Loput julkaisen varmaankin tuossa illalla toisen merkinnän puitteissa. :)















perjantai 16. maaliskuuta 2012

Maastokisat - Osa: "Seuralaispalveluja"


Ja taas pukkaa Tammela-juttua. :p On tämä kamalaa, kun ei ehdi uusia tarinoita kertoa, kun vanhoja on rästissä niin hirmuinen määrä eikä kehtaa jättää niitä kertomattakaan. Koittakaa kestää.

Meikäläiselle lankesi tuolla kisapaikalla yllättävä koiraseuralaisen rooli. Tokihan olin varautunut viihdyttämään omia karva-arsejamme, mutta ykskaks yllättäen löysinkin itteni taluttamasta (lue: vetämässä perässäni) tällaista borzoi-neitiä:


Leon kanssa tauolla.

Tytsyn nimestä en ole aivan varma, mutta se taisi olla Tosca, ja sillä nimellä otusta tässä nyt sitten kutsunkin. Koiran emäntä kaipaili apukäsiä, elävää koiratolppaa, toisen koiransa kisan ajaksi, ja tokihan olin innolla pestiä ottamassa vastaan. Kukas nyt ei tuollaista söpöä pientä rimppakinttua tahtoisi paikasta toiseen talutella? 


Kuvauspaikkojen aatelia, jälleen kerran...



Koiransa hihnaa mulle ojentaessaan emäntä totesi, että jos jotain koiraa voi kutsua autistiseksi, on tämä kyseinen koira juuri sellainen, ja sen noin tunnin perusteella, minkä neidin seurassa vietin, voin melkoisen huoletta yhtyä kyseiseen näkemykseen. :D Toscan liikkeitä ja olemusta seuratessa tuli sellainen olo, että nyt on kyllä joku mennyt painamaan hidastusnappia siitä kaukosäätimestä, jolla maailmaa ohjaillaan. Ainoa kerta, kun tytsy innostui hihnassa vetämään, oli se kerta, kun tyyppi havaitsi keskellä tietä läjän hevosensontaa ja sitä sitten lähti riemulla tavoittelemaan. Nom! Todella uskomaton persoona, täytyy sanoa. Jos tarkemmin ajatellaan, taitaa aika pitkälti jokainen borzoi olla sellainen, hmm, sanotaanko, että hyvällä tavalla hämmentävä elämys ainakin näin lähinnä paimeniin tottuneelle. Mitä enemmän noita koiria tapaa, sitä enemmän niistä tykkää. :) Jos ei naama hymyyn borzoin lähellä muikistu, on vika naamassa eikä koirassa, sanokaa mun vaan sanoneen! 

Kaupunkilaistollo maalla.

Lentävä rinkeli.

Aina saa sensuroida, perhana...

Viihdytettyä tuli toki myös Caroa, joka auton vartionnin vastapainoksi kaipasi välillä myös jaloittelua. Useimmiten käyskenneltiin aika lähellä autoja, mutta käytiin me läheisellä peltotiellä hieman leikkimässäkin tuollaisella Lahesta ostetulla renkulalelulla. Vapaana ei Caro ikävä kyllä päässyt Mustialassa olemaan, kisakoiria kun pyöri siellä sun täällä ja ne olisivat kyllä vieneet voiton kiinnostavuudessaan jostain ankeasta vetolelusta. Varman päälle mentiin siis.

Tunge mukaan vaan, kyl mahtuu.

Au...kylmä...au...au...au...


Oman osansa seuralaispalveluista saivat myös tila-auton takapenkille majoittuneet Leo ja Roosa. Eihän sitä nyt voinut heltymättä katsoa, kun pieni mäyris tärisee vilttien välissä aivan kuin olisi kuolemaisillaan hypotermiaan, joten tarjosin sitten lämmintä syliä auringon paisteessa olleen sivuikkunan äärellä eikä nyt varmaan yllätä ketään, ettei kauaa mennyt nakin könytessä siihen lämmittelemään. Niin se vaan vapina ja tutina lopulta loppui ja kaikki olivat niin kovin tyytyväisiä oloihinsa. Myönnetään, että seuralaispalvelijakin arvosti punaruskeaa lämpöpulloaan aika tavalla. ;)

Isot edellä, pienet perässä.


Mikäs sen komeampi kuvauspaikka, 
kuin kaverin pissalammikon vierus!

Jos nakilta olisi kyselty, olisi se mieluiten pysytellyt sisällä autossa vaikka koko päivän, sillä satunnaiset ulkoilureissut eivät tuntuneet oikein nappaavan, vaikka välillä pääsi yksin, välillä Leon seurassa. Jos oikein ymmärsin, ei Roosa suostunut tekemään päivän aikana ainoatakaan hätää muualle kuin Hollolan kotipihalle (ja reissumme kesti tosiaan yli sen 12 tuntia), eli aika selväksi ihmisille tehtiin, että vastaavat reissut voitaisiin aivan hyvin jättää tulevaisuudessa välistä ja korvata vaikka koko päivän mittaisella peiton alla nukkumisella. Joku voisi tähän kohtaan todeta, että aika mäyrismäistä toimintaa...

torstai 15. maaliskuuta 2012

Maastokisat - Osa: "Sattumanvaraisia koiria #1"

Tämmöistä koirahäslinkiä siellä pellon laidalla näkyi myös. Lisää satunnaisia otuksia ja otoksia saatte nähdä vielä joku toinen päivä, sillä kuviahan tuttuun tapaan riittää. :) Saa muuten mainita, ellen ole jotain kuvissa esiintyvää koirarotua tunnistanut tagittamalla sen tuonne merkinnän lopussa olevien tagien/tunnisteiden joukkoon.