sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Ja loska lentää!

Ollaan käyty viime aikoina melkoisen usein treffeillä Nitan kanssa ja näin pääsi tapahtumaan myös eilen. Pidemmittä löpinöittä tähän perään muutamia...hmm...sanoisinko, että aika loskavoittoisia ja vauhdikkaita kuvia eiliseltä. Lisää luultavasti joku toinen päivä, sillä kuviahan tuttuun tapaan riittää, kunhan vaan jaksaisin ja ehtisin niitä joskus julkaistakin. :) 













tiistai 24. huhtikuuta 2012

Metsäkissoja paimentamassa

Palatkaamme viimein takaisin pääsiäissunnuntaihin, jolloin kissat pääsivät mökin pihalle raajojaan oikomaan. Tai noh, "pääsivät" tai "joutuivat", se kyllä riippuu täysin siitä kummalta kissalta asiasta mielipidettä kysyy...


Parvella turvassa, toistaiseksi.

"Lähettäiskö ulos?" "Ei." "JOOOOOO!"

Ei perhana, missä me ollaan?

Turvapaikanhakija.

Kanna mut mieluummin takas sisälle, byäääh...

Kuten aiemmin ohimennen mainitsin, kääntyvät kissojen luonteet ulkosalla aivan päälaelleen verrattuna sisätiloihin. Siinä missä Sinni on sisällä kissamaisen leikkisä ja utelias Pätkiksen ollessa huomattavasti enemmän varuillaan ja tyytyy laiskottelemaan, muuttuu Pätkis Sinniä selvästi rohkeammaksi ja aktiivisemmaksi ulos päästyään Sinnin lähinnä hakeutuessa jonnekin piiloon tai kököttäessään kauhuissaan paikallaan. Ei Pätkistäkään toki voi koiraan lenkkeilyinnokkuudessaan verrata, mutta huomattavasti Sinniä aktiivisemmin se valjaisiin kytkettynä liikuskelee ja maisemaan tutustuu, eli periaatteessa sen kanssa pystyy pienelle lenkillekin lähteä, kunhan vain ympäristö on rauhallinen eikä vieraita ihmisiä tai muuta hälyä missään näy. Sinnin kanssa lenkkeily taasen on aika pitkälti samanlaista kuin jos yrittäisi vetää perässään naruun sidottua tiiliskiveä... Ah sitä vauhdin hurmaa! ;)

Täällähän on tuttuja!

Eri teillä.

Hapan on ilme.

Eräänlaista paimennusta tämäkin.

Erikoisen kissojen pääsiäisulkoilusta teki se, että ensimmäistä kertaa ikinä mukanamme oli myös koiruus. Arvatenkin kissojen seurassa ulostautuminen oli Caron mielestä äärimmäisen jännää, joten alkuun piti vähän neuvotella millaisella innolla ja riehakkuudella sitä mustaa kirsua kissaan jos toiseenkin kiinni tungetaan. Äkkiäkös poika sen kuvion kummiskin tajusi ja tyytyi seuraamaan kattien touhuja sopivan hajuraon turvin. Oli se tosin hieman hämillään, kun oltiin kuitenkin mukamas lenkillä liikkumatta silti oikein mihinkään. Aivan selvästi herneaivo tästä kuviosta hämmentyi, mutta tyytyi osaansa tarkkailevana paimenena.

Tartten hei aurinkolasit.

Tarmokasta etenemistä.

Joku raja se on auringonpalvonnallakin.

Tai ei, ei sittenkään.

Tässähän se reissun luonne hyvin kiteytyykin: 
yksi menee, yksi haraa vastaan ja yksi vahtii. x)

Metsäkissat.

Karvaa hangella.

Menihän se aika auringonpaisteessa hengaillessakin, ei siinä mitään. Sinniä joutui paikasta toiseen aika monesti kantamaan, jos mielemme teki möllötyspaikkaa vaihtaa, mutta Pätkis käpytteli eteenpäin pääasiassa ihan omin karvaisin tassuin. Kaipa ne katit silti omalla tavallaan viihtyivät, vaikka eivät suoranaisesti riemusta kiljahdelleetkaan. Sisäkissoja, mitä sisäkissoja, ja se välttää kyllä oikein mainiosti isäntäväelle, joka ei mitään jatkuvaa pihalle pääsyn kerjäämistä jaksaisi kerrostalo-oloissa kuunnellakaan. Sitä varten on olemassa koira. ;)

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Pätkii, pätkii...

Apua, sanajumi iski! Tulin siis vain pikaisesti ilmoittamaan teille, että me nyt mökötetään täällä suhteellisen hissuksiin vielä ainakin tämä päivä, kun eräs juntti ei saa millään rustattua tekstejä siihen ajat sitten luvattuun "kissat lenkillä" -postaukseen, vaikka kuvat onkin jo valmiiksi kasaan hutkittu ja vain ne kiusallisesti solmuun menneet sanat puuttuvat enää matkasta.


Ai niin, kuvassa on muuten sängyssä makaava koira. Aika jännä juttu sinänsä ottaen huomioon, että meillähän ei koira ihmisten sängyssä koskaan makaa, se kun ei ole lainkaan sallittua hommaa se. Vai miten se nyt menikään? Joo, tästäkin aiheesta lisää joskus toiste, voitte muuten olla varmoja siitä... :p

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Mätsäri @ Rusko, Oulu

Tähän väliin "pikkuinen" kuvaoksennus ja kuulumisia meidän iltapäiväiseltä reissultamme SPL Etelä-Oulun järkkäämään mätsäriin. Caro ei tietenkään kisaamaan räntäsateeseen lähtenyt (helvetti jäätyy ennen kuin me mihinkään kisoihin kehdataan apinan kanssa osallistua :D), eli sen roolina oli taas haukkua muut hännänpäästä korviin saakka asti autoon julmasti teljettynä. 

Mätsärin loppupuolella eli siinä vaiheessa, kun oltiin isännän kanssa jo ehtaa jääpuikkokamaa ja koirakin terävimmät mielipiteensä kisaajista ilmoille huutanut (naapuriauton sakemanni varmasti arvosti), käytiin porukalla vielä jaloittelemassa mätsärialueen laitamilla, missä emme olemassaolollamme oikeita kisaajia häirinneet. Vaikka poika kierroksia satunnaisista ohikulkijakoirista ottikin, on tuo reagointitouhu kummasti helpottanut viime vuoden mätsärireissuista, sillä kiitos ahkeran lenkillä naksuttelun, ei rähjävaihe jääkään enää nykyään päälle sen kuuluisan rikkinäisen levyn tavoin, kunhan tarjolla on tilanteeseen sopivaa palkkaa (tänään riittivät tavalliset nakit, mikä sekin on aika kova juttu tuntien otuksen nirsoilutaipumukset).

Hirmuisestihan meillä on vielä työsarkaa edessä tuon hihnakäytöksen suhteen, mutta siitä ei pääse yhtään mihinkään, etteikö kontaktin otto olisi aivan huikeasti naksuttelun alkuvaiheeseen verrattuna parantunut. Voitte kuulkaas vain arvailla miten moinen kehitys tämän tohelon mieltä piristää, vaikka toki edelleenkin tulee eteen niitä päiviä, kun lenkin jälkeen uhkailen otusta julistaen myyväni sen jollekin nimeltä mainitsemattomalle vähemmistöryhmälle, ollen melkein tosissani. ;) Enhän mä nyt tuota pikku pönttöä oikeasti pois voisi antaa, en ikipäivänä!

No mutta se siitä fiilistelystä ja nyt niitä lupaamiani kuvia oikein isolla kädellä. Kaikkia rotuja en voi ikävä kyllä tagittaa, koska Blogger sanoopi, että 200 merkkiä tageissa per postaus on maksimi. Höh.





























PS. Vastailen vanhoihin kommentteihin huomenna! :)