Synttärikuvapostauksista viimeinen (videoita saatan tosin vielä muutaman näytille laittaa, ehkä) keskittyy allekirjoittaneen lempiaiheeseen, joka tietysti on herkuttelu. Koska Carolla eli ite sankarilla on kuitenkin mittava historia nirsoilun saralla, ei ollut ihan kirkossa kuulutettua, että tarjoilut tulisivat juhlakalun kitaan riemulla uppoamaan. Isäntä päätti kuitenkin yrittää parhaansa ja tällainen komea tekele kokin taikomana, netistä löydettyä ohjetta soveltamalla, tosi miehekkäälle kultareunaiselle ruusulautaselle tarjoiltavaksi lopulta aseteltiin.
Jauhelihaporkkanamurekekakku:
400g jauhelihaa
4 munaa (1 tai 2 riittää)
1 porkkana raastettuna
kermaan tehtyä perunamuusia
hyppysellinen suolaa
(korppujauhoja vain, jos tekee 4 munan kakun!)
Uunissa puoli tuntia 200 asteessa
Kakkuun tuli tosiaan puolet enemmän kananmunia, mitä tekele olisi vaatinut johtuen munista, jotka olivat menossa vanhaksi eikä niitä haluttu heittää roskiinkaan. Ja tosiaan korppujauhotkin olivat vain pakollinen paha tuon munamäärän vuoksi, näin sanoi kokki. Mutta niin, hyvä se vaan on, että kakussa on tarpeeksi munaa! Ei meillä mitään nössökakkuja tueta...
Mikä tää nyt luulee olevansa?
Ooh, maistuu melkein nakille!
Ja mikä oli kakun vastaanotto? Jos kerron sen olleen hieman ristiriitainen, ollaan kai aika lähellä totuutta. Koirahan nimittäin lähestyi kakkua hieman epäröiden, hoksasi kynttilöiden olevan aina niin ihanaa nakkia ja naposteli puolet ensimmäisestä "kynttilästään", minkä jälkeen poistui lautasen äärestä oksentaakseen sen puolikkaan nakin ulos noin minuutin kuluttua herkutteluhetkestä. No niin, siinä sitä taas oltiin. Isäntä isolla vaivalla vääntää kakun ja koira vaan oksentaa kiitokseksi.
Eipä ollut tilanne silti niin heikko, miltä alkuun vaikutti. Kun puklut oli puklailtu, päästiin viimein asiaan. Vähän piti suostutella kermaista perunamuusikuorrutetta maistamaan eikä muuta sen jälkeen tarvittu. Ensin imaistiin kakun päältä kakkatortun näköiset koristeet (tietenkin juuri ne!), minkä jälkeen touhu olikin seuraavanlaista:
Ommmmmmnommmm!!!
Jos ihan pieni haukku vaan...
...tai sittenki vähän isompi. Joo!
Mmmmmmmuusia!
Mums mums mums...
Menihän se kakku täysin kuumille kiville, kun nirso vauhtiin pääsi ja tajusi tarjolla olevan todellista herkkua, jota ei aivan joka päivä saakaan! Kerralla se ei sentään kaikkea syönyt, mutta parin tunnin sisään tarjoilun alusta oli kakkulautanen suurella tunteella puhtaaksi nuoltu. Tiedä sitten tarjoillaanko tätä myös ensi vuoden synttäreillä vaiko jotain aivan muuta, mutta muille voidaan suositella tätä murekekakkua oikein lämpimästi. :)
Zzzzzzz...
Ja kun masu oli täynnä ja lahjat riepoteltu, lösähti synttärisankari aivan tillintallin keskelle lattiaa ja siihen jäi. Vaan eikös ne kaikki parhaat bileet aina niin päätykin, tiedottomassa tilassa raskaasti kuorsaten?
