sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

A little bit of Leksa

Leo-pieni on jäänyt bloginäkyvyyden suhteen pikkuisen heitteille tässä viime aikoina johtuen siitä, että tyyppi lähinnä koisii sängyssä ne ajat, kun ollaan kylässä (paitsi ruoka-aikaan, tietty). Reilu kaveri erityisesti näin valokuvablogistin näkökulmasta. Tässä nyt kuitenkin pieni todiste siitä, että kyllä se ylisöpö tyyppi edelleen ulkonakin käy ja on noin muutoinkin olemassa. :)













tiistai 25. maaliskuuta 2014

Metsurin normipäivä

Näin se homma hakkuuaukealla hoituu!






























Ai mikä turkki?

Kyllä vaan, viikonloppuna kahdeksan asteen lämmössä ja auringonpaisteessa se viimein starttasi: Pätkiksen ulkoilukausi. Ja kuinkas se oikein sujui? 

Lähinnä:

1. Mököttäen
2. Hytisten
3. Näyttäen TODELLA hapanta naamaa
4. Palelevaa kissaa ympäriinsä kädet painosta velttoina kantaen

Että kylläpäs kannatti lähteä. :D Seuraavan kerran, kun ulkoilemme, ulkoilee kanssamme myös surullisenkuuluisa takki, sillä tämän kyseisen karvaturvelon turkista ei ole kyllä yhtikäs mihinkään siinä missä Sinni lyhyine turkkeineen tarkenee ulkosalla helposti vaikka kuinka pitkään. Ne on nämä hienohelmat ja sinnikkäät selviytyjät ihan omia eliölajejaan, kuten taas kerran nähtiin. ;)





























maanantai 24. maaliskuuta 2014

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Epätoivoisesti yritti ragdollia aktivoida hän

Te saatte vuorostanne arvioida tuliko siitä yrittämisestä jotain vaiko ei. :p Tämän myötä Karvahelvetti toivottaa kaikille oikein laiskanpullukkaa ja rennon letkeää viikonloppua!









torstai 20. maaliskuuta 2014

Ulkona vaan

Kaksi peräkkäistä päivää koiran ja kameran kanssa samoilua hakkuuaukeilla ja metsissä tuottaa muuten aika mielenkiintoisen määrän valokuvia, se on nyt tullut vaivihkaa huomattua. Tässä pieni osa eilisestä kuvasadosta. Paino sanalle "pieni". Voi kääk...


































keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Esiteinipunkkari

"Äkkiä ne lapset kasvaa", kuulee usein sanottavan. Uskottava se kai on, näinhän tämän äskettäin aivan omin silmin. Nimittäin siitä, mikä oli vielä muutama viikko sitten pieni kömpelö vauvakoira, onkin yhtäkkiä kasvanut päälle kuusikiloinen jötkäle. Ei enää ollenkaan niin kömpelö eikä varsinkaan pikkuruinen. Katsokaa nyt vaikka ite. Ja siitä on tullut punkkarikin vielä kaiken muun päälle. Hui kauheeta, mitä kapinahenkeä!






Hahhahhaa, no ei mua tartte peljätä! Sama tuttu Pikku-Kallehan mää vaan oon!