lauantai 31. toukokuuta 2014

Naapureiden salakuvaus on hauska harrastus

Etenkin, jos näillä kyseisillä naapureilla on tuoreet kolmoset eli vasta rakennettu koti täynnä sutinaa, kitinää ja nälkäisen vaativasti napsuvia suita. Katsokaa nyt vaikka! 




En ole vielä onnistunut tallentamaan kerralla jokaista kolmea räksän kakaraa edes etäisesti julkaisukelposina, mutta onpahan nyt joku räpsy, jonka blogissakin asti kehtaa näyttää. Kunnon lintuputki tulisi kyllä tällä hetkellä niiiiiiiin tarpeeseen, on meinaan sen verran tuota välimatkaa naapureihin kummiskin. Onneksi ne sellaiset putket ovat tosi halpoja leluja eli tuosta noin vain kaupasta lunastettavissa. Not. :p Mutta niin, arvatenkaan meillä ei mitään netin pesäkameroita näinä aikoina kyttäillä, kun oman ikkunankin takana pyörii ehta luontofilmi - oikein HD-laadulla. ;) Eipähän tarvitse kiikareiden hyllyssä näin keväällä pölyttyä.


perjantai 30. toukokuuta 2014

Kauppa-auton tuliaisia

Eipä jäänyt Carolta tällä viikolla huomaamatta, että kauppa-auto oli käynyt taas. Siinä se nimittäin oli, keskellä lattiaa: seisova pöytä kukkuroillaan herkullisia broilerin kauloja. Mmmm-m! Oli sieltä autolta jotain muutakin mukaan matkaan tarttunut, muttei mitään lähellekään yhtä kiehtovaa kuin nuo seisovan pöydän antimet, joista - jännä kyllä - jopa herui jotain ja ihan luvan kanssa. Sen karmean hajuisen valkosipulirouheen olisi kuulemma saanut jättää kokonaan ostamatta, sillä mihin sitäkin nyt muka tarvitaan, kun ei niitä punkkeja tartu vikkelään poikaan muutenkaan.




Niin, yhtään punkkia ei ole tyypistä vielä tällä kevät/kesäkaudella löytynyt, mutta vielähän tuota ehtii sitäkin nyppimishommaa harrastaa. Alle viiteentoista punkkiin ollaan joka kesä jääty, vaikkei oltaisi käytetty yhtikäs mitään torjunta-ainetta. Varsin kohtuullista. Pahin kesä oli - huvittavaa kyllä - se Caron ensimmäinen, jolloin erehdyimme kokeilemaan punkkipantaa. Nimensä veroinen panta oli se, houkuttelihan se punkkeja puoleensa vähintään yhtä tehokkaasti kuin broilerinkaulat nälkäistä koiraa. :p Että ei niitä pantoja meille enää, kiitos vaan, ja saapi samalla ne muutkin myrkyt olla ihan muiden juttuja, me kun todistetusti pärjäillään ilmankin. Mielipiteitä koirapiireissä jakavan valkosipulin syöttäminen alkoi joka tapauksessa tällä viikolla, lähinnä puhtaasta kokeilunhalusta. Parasta nimittäin olisi, jos jokusen punkin sijaan koiraan ei tarttuisi sitä ensimmäistäkään. Valkosipulia enemmän luotan silti siihen vanhaan tuttuun tuuriin, jonka avulla ollaan pärjäilty mainiosti tähänkin asti. Ehkä myös tänä kesänä, kop kop kop!

Mukavaa ja ennen kaikkea punkitonta viikonloppua kaikille! :)


torstai 29. toukokuuta 2014

Sadepäivänä

Monen monta päivää on jo vietetty sisällä navakalta tuulelta ja sateelta suojassa sen sijaan, että oltaisiin lekoteltu vähintäänkin parvekkeella auringon lämmössä. Vähän meinaa yhtä sun toista naamaa kurttuun vetää, mutta eipä auta kitistä, se kun ei ihanaa hellettä takaisin tuo. Näin ollen me vaan ollaan ja köllitään kivempia kelejä odotellen (huomiseksi luvattiin taas vähän parempaa, jee!), mitä nyt isäntäväki joutuu koiruuden kanssa pihalle aina välillä uhrautumaan. Koiruus onkin talouden ainoa tyyppi, jolle sadesää on se ja sama, kunhan vaan pihalle hillumaan pääsee. Kotona se kantaa käytännössä koko lelulaatikko(je)nsa sisällön isäntäväen jalkojen juureen "lievästi" jostain tympääntymisen tapaisesta vihjaillen (tällä hetkellä kyseisessä näytille tuodussa kasassa näyttäisi olevan apina, patukka, hai, renkula, frisbee ja köysi) samaan aikaan, kun Sinni kuluttaa päiväänsä kököttäen epäsosiaalisena uudessa lempipaikassaan sängyn alla (hyvä, jos kattia nykyään edes ruoka-aikana näkee, niin kiva se uusi piilopaikka on) ja Pätkis milloin missäkin naama rutussa märisten ja kieriskellen - siis aivan kuten emäntäkin. 
















tiistai 27. toukokuuta 2014

Kummallisia mulipäitä

Sukulaiskoirista on tullut kesän kunniaksi ehtaa mulipääsakkia. Kallen kaali on "virallisen" trimmauksen jäljiltä kuin pieni pyöreä kuula (Kekkonenkin kääntyilee aivan varmasti kateellisena haudassaan, niin komeasti kiiltelevä kuula se on) eikä se Leksankaan pitkä nokka "epävirallisen" trimmauksen seurauksena ilmennyttä vaikuttavaa mulipääefektiä häivytä. Oli miten oli, Kalle näyttää nyt helposti tunnistettavalta cockerilta ja Leksa... Noh, Leksa on Leksa, tuo hämmentyneitä katseita puoleensa vetävä velton vikkelä kesämies. Kesämies, joka ei muuten pahemmin paikkojaan piilottele, vaikka välillä ehkä syytä olisi (pahoittelen siis jo etukäteen traumoja, joita alla olevia videoita katsoessanne tulette saamaan. Itepä klikkailette kaikkia epämääräisiä videoita pitkin nettiä, vaikka äiti/opettaja/nettipoliisi taatusti on moisista teitä varoittanut, niih!). 


Jos joku joskus kysyisi millainen koira cockeri on, näyttäisin tyypille tämän 
videon. ;) Jos joku kysyisi samaa borzoista, etsisin ehkä jonkun toisen...


Epäilyttävää, niiiiiiiiiiiin epäilyttävää.


Heinikossa ollaan vaan ja hengaillaan.


Caron mielestä Leksa on uudessa lookissaan lähes pelkästään epäilyttävä. Ei mitään muuta. Se kyllä haisee etäisen tutulta, mutta näyttää täysin käsittämättömältä yhdistelmältä pelkkää kuonoa, raajaa, piiskahäntää ja pall...pall...pallohkon muotoista päälakea. Pakko on sellaista ilmestystä kyräillä, kun luonto niin sanoo. Ehkä se joku päivä lakkaa sanomasta niin, mutta siihen asti luontoa on kyllä tarkasti kuunneltava.

PS. Otan muuten kommenttivalvonnan pois tämän postauksen myötä (ainakin toistaiseksi olkoot näin), koska luonto sanoo myös silleesti. Älkää ihmetelkö, jos tilanne yllättäen joskus muuttuu.


maanantai 26. toukokuuta 2014

Naamasta sen näkee

Tässä Karvahelvetin tuoreimmat fiilikset, kiitos eilisen finaalipelin: 




Huomenna palaamme viime aikojen kuulumisiin toivottavasti paljon iloisemmin mielin, mutta tänään, tänään me halutaan vaan murista, sähistä ja murjottaa. Nostella niskakarvoja, näytellä kynsiä ja vilautella kulmahampaita. (Ja ehkä salaa vähän myös nauttia tämän viikon ensimmäisestä ja samalla kuulemma viimeisestä lämpöisen aurinkoisesta päivästä. Sekin vielä, sniif.)


tiistai 20. toukokuuta 2014

HELLEWAU!!! SUPERKESÄ!!!

Kiitos ja anteeksi... ;)

Ei varmaan olla tässä maassa ainoita, jotka ovat huomanneet kesän saapuneen, isolla rytinällä. Lenkkipolkukin ammotti tyhjyyttään, kun taaperrettiin tuon karvatyypin kanssa harrastamaan sitä kesälajeista parhainta elikkä siis armotonta pärskimistä. Allekirjoittanut oli vaan niin nössö, ettei vielä uskaltautunut mukaan harrasteeseen, mutta ei siihen luulisi tällä menolla kauaa menevän, kun talviturkki uppoaa jorpakkoon. Yhdessä pärskitään ja kiljahdellaan sitten. Joo, se on sovittu!


































Joo, ny ehkä riittäis jo. Tältä päivältä, siis.


maanantai 19. toukokuuta 2014

Iso paha valvoja iskee

Koitetaas nyt vielä yhtä epätoivoista keinoa ennen pysyvää ja ah niin tympeää anonyymikommentoinnin estoa taistelussa spämmirobottien viestejä vastaan. Homman nimi on kommenttien valvonta eli jokainen jättämänne kommentti päätyy meikäläisen hyväksyttäväksi ennen kuin pääsee blogiin asti. Saattaa siis mennä hetki, ennen kuin kommentit näkyvät blogissa, mutta ne näkyvät kyllä niin pian kuin suinkin mahdollista - paitsi tietysti, jos olette kommentoineet, että "ihan tyhmä merkintä! Keksi ny jo jotain uutta!" tai muuta yhtä pönttöä. 

No ei. Julkaisen minä nekin kommentit. Ehkä. ;)


Ja näin joutuu ilkeä roskaposti ison pahan valvojan hampaisiin!


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kaikenlaisia pirulaisia

Näin alkuun sellainen vähän kurjempi uutinen, joskaan ei onneksi mikään oikeasti vakava kuitenkaan. On nimittäin käynyt niin, että tähän blogiin saapuva roskapostin määrä on nyt viimein ylittänyt sietokykyni (spämmiä tulee nykyään usean viestin verran ihan joka päivä), mistä johtuen joudun asiasta suuresti harmistuneena poistamaan mahdollisuuden anonyymiin kommentoitiin. Erittäin tympeää kaikkien mukavien anonyymikommentoijien kannalta, mutta ei mahda mitään. :( Katsellaan auttaako se, sillä vihoviimeinen vaihtoehto on ottaa käyttöön kommenttien sanavahvistukset ja sitä vitsausta en millään haluaisi kommentoijien riesaksi laittaa, kun en itekään tykkää kommentoida blogeja, joista moinen vahvistus löytyy. Monilla Blogger-bloggaajillahan se on päällä varmasti ihan vahingossa, joten kannattaa tsekata ne toisinaan aivan itekseenkin muuttuvat asetukset aina silloin tällöin varmuuden vuoksi (Asetukset -> Tekstit ja kommentit -> Näytä sanavahvistus -> Kyllä/Ei) ainakin, jos kiinnostaa saada niitä kommenttejakin joskus, meitä sanavahvistusten vihaajia kun on tutkimusteni mukaan melkoisen suuri joukko. :p


Ny alko löytyä lenkkimaastosta sitä haastetta...


Sitten varsinaiseen aiheeseen eli kuulumisiin. Ja niitähän ei oikein ole, ellei tässä nyt vaihdeta totaalisesti blogin aihetta ja aleta jutustelemaan esim. MM-lätkästä tai eri päivien sääilmiöistä. :p Kissat tosiaan vain lorvailevat, syövät ja kakkivat, ja koiran kanssa lenkkeillään uimista toki unohtamatta. Järkkäriin ei jostain syystä huvita koskeakaan eikä lenkeillä räpsittyjä köpöisiä kännykuvia jaksaisi blogissa kovin usein katsella. Laitetaan nyt kuitenkin yksi räpsy päivältä, jolloin kävimme tutustumassa paikalliseen nähtävyyteen, Pirunpesään, lähiympäristöineen. Komea paikka on se. Suosittelen tutustumaan, jos joskus Hollolassa tai Lahessa päin liikuskelette. :) Täytyy itekin käväistä kyseisessä paikassa kompuroimassa joskus ihan järkkärinkin kanssa.

Vaan siinäpä ne tärkeimmät tällä erää. Palaillaan - toivottavasti - pian, jos näiltä komeilta kevätsäiltä koneen ääreen maltamme! :)


tiistai 13. toukokuuta 2014

Vaskitsa

Meidän lempimetsämme on melkoisen jännä paikka, kaikin puolin. Elukkaa piisaa jos jonkinmoista. Viime lokakuussa törmäsimme siellä kyykäärmeeseen, mutta sehän nyt ei toki kovinkaan harvinainen näky metsässä ole, vaikka olikin meille se ensikohtaaminen - ja toistaiseksi myöskin se ainoa. Eilisellä päivälenkillä nähtiin sitten aivan toisenlainen luikero: nimittäin jonkin verran perinteistä kouluviivotinta pidempi vaskitsa! Tottahan toki mukana oli vain kännykamera (milloinkas se järkkäri olisi, kun sitä kaikkein eniten tarvitsisi, hmph...), mutta ihan mukavasti silläkin tuota viatonta paikalleen jähmettynyttä metsäneläintä ahdisteli. ;) Vaskitsahan on tosiaan lisko eikä käärme, vaikka niin kovasti käärmettä muistuttaakin. Hauska otus. Toivottavasti törmäillään toistekin. :)











perjantai 9. toukokuuta 2014

Mitä voi tehdä sadepäivänä?

Voi esimerkiksi:


1. Piiloutua rojukassiin mököttämään




2. Olla hapan ja/tai haaveilla ulkona olemisesta hengailemalla 
parvekkeelta sateensuojaan tuodussa telineessä



3. Syödä yli oman tarpeensa



4. Saada hepulikohtauksen



PS. Meillä siivottiin eilen. Hyöty moisesta on todella suuri näin karvanlähtöaikana, kuten kissatelineestäkin näkee. ;) Isäntäväki arvostaa, todella.



torstai 8. toukokuuta 2014

Springer

Ihmisen, jolla on hyvin pitkälti samantasoinen tasapainoaisti kuin kananmunalla ja pyöräilyä se harrastaa alle 10 kertaa vuodessa, olisi pitänyt ymmärtää omat rajoitteensa törmätessään kirpparilla iskemättömässä paketissa kimaltaneeseen vermeeseen nimeltä Springer. Niin, "olisi pitänyt", mutta sehän toki olisi vaatinut, että kyseiseltä henkilöltä löytyisi myös aivot. Vaan kun ei löydy, ei. Löytämisen riemuhan se taas kerran meni ja sokaisi, kyseessä kun oli tosiaan ihan se aito Springer eikä mikään halpakopio ja hintaa vain 20 euroa! Mukaanhan se lähti. 





Koska tämä iloinen ostostapahtuma suoritettiin Kokkolassa ja tässä on sen jälkeen ollut mökkeilyä, vappua ja kaikenmoista muutakin hässäkkää ohjelmistossa lukuisista sadepäivistä ja muista tekosyistä puhumattakaan, päästiin testailemaan kapinetta ensi kertaa vasta tällä viikolla. Jos nimi "Springer" tai "springeri" (näitä termejä käytetään yleisesti myös niistä ei-aidoista vastaavista) ei sano jollekin lukijalle yhtikäs mitään, niin lyhyesti tiivistäen kyseessä on polkupyörään kiinnitettävä vieterisysteemi, jonka avulla juoksutetaan koiraa. Oletusarvoisesti koira kiinnitetään vieteriin narulla, jonka toisessa päässä on eräänlainen muovinen eri vahvuisista rinkuloista koostuva paniikkilukkosysteemi: jos koiruus onnistuu juoksemaan vaikkapa lyhtypylvään väärältä puolelta, rinkula katkeaa vapauttaen koiran sen sijaan, että tapahtuisi jäätävä äkkipysähdys. Toivottavasti emme pääse koskaan livenä tämän systeemin toimivuutta testaamaan, koska siitä saattaisi seurata ruumiita. ;)







Anyways, tässä päivänä eräänä nappasin mukaani sekä koiran että uskomatonta sporttisuutta huokuvan vaihteettoman Biltema-mummopyöräni, ja hurauttelin yhden testipaikaksi soveltuvan metsätien päähän. Koira oli tuttuun tapaansa sekaisin onnesta päästyään metsään, mutta samaa ei voinut sanoa omistajasta, joka kauhusta kankeana mulkoili vuoroin pyörää, vuoroin koiraa ja varsinkin sitä irtokivien kuorruttamaa tietä, joka oikein kutsui lentämään turvalleen. Itsesuojeluvaisto voitti ja soitellen sotaan lähtemisen sijaan päädyttiin tekemään sellainen neljän kilsan pyörälenkki koiran kirmatessa vapaana ja emännän muistellessa miten sillä munamankelilla oikein ajettinkaan. Liikuntaahan se oli sekin - ainakin koiralle, hah!

Palattuamme takaisin autolle oli aika koittaa, kuinka otus suhtautuu Springeriin ja ylipäätään pyörän vierellä kulkemiseen. Välttääksemme sairaalareissun suoritimme kokeilun ihan vaan pyörää talutellen. Ja hyvinhän tuo meni! Ensialkuun oli havaittavissa nojautumista pyörästä poispäin ja yrityksiä karata takakautta toiselle puolelle pyörää meikäläisen luo, minkä seurauksena Springerin tanko liukui hippusen verran takaviistoon (täytyy tutkia pystyykö vermettä kiristämään vielä tiukemmalle ilman mitään liimaamisia), mutta jo parin minuutin kuluttua ensiaskelista homma näytti tältä:




Ei pöllömpää ainakaan omasta mielestäni. :) Käveltiin sitten jonkin aikaa tietä pitkin edestakaisin harjoitellen myös pyörän vieressä rauhassa istumista (tyyppi kun meinasi istahtaa aina niin kauas, että pyörä oli horjahtaa perässä mukkelismakkelis), kunnes oli aika vapauttaa koekaniini ja heittää sen kanssa vielä pieni parin kilsan metsälenkki ilman mitään mukana raahattavia kapistuksia.

Mikäpäs on fiilis näin yhden testikerran perusteella? Sellainen, että kapine on oikein pätevän oloinen, mutta ite tarvitsen vielä moooonen kilometrin verran pyöräilyä ennen kuin uskallan edes kuvitella pyöräileväni koira Springeriin kiinnitettynä, mutta se tuskin koiraa haittaa, että saa juosta vapaana ja ylipäätään edetä vähän sutjakammin kuin normaalisti emännän löntystellessä kävellen perässä. Toivoa sopii, että pääsemme kokeilemaan ihan oikeaakin "springeripyöräilyä" vielä tämän kuun aikana. Lupaan raportoida blogiin kyseisestä ensiajelusta, mikäli siis selviän/selviämme siitä ylipäätään hengissä. :D


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Lintubongarit

Tuplapostauspäivä, oho sentäs! Mutta minkäs teet, kun niin kauheasti juttuja rästissä ja kerrankin jopa aikaa niihin juttuihin perehtyä. (Ja tarpeeksi hämärää, jotta ihmiset, jotka eivät ole vieläkään saaneet ripustettua niitä pimennysverhoja ikkunaan, näkevät näytöltään muutakin kuin sen oman epäilyttävän naamansa...)

Niin, asiaan. Lintubongareita on monenlaisia. On olemassa niitä säälittäviä tekniikan orjia, jotka yrittävät bongailla lintuja tilanteeseen nähden aivan liian lyhyen putken kanssa...

Esimerkkitapaus #1 
(tunnetaan myös nimellä "Onkohan se kurki vai kärpänen, hmm?")










...kuin myös niitä, joilla riittää laitteistossaan zoomia just eikä melkein tarpeeksi ihan omasta takaa.

Esimerkkitapaus #2:
(tunnetaan myös nimellä "Usko pois, kohta sun pyrstösulkas pölähtää!")





Addiktin retkahdus

Se oli kuivilla koko talven. Koko pitkän talven se teki kaikkea muuta ja tuntui nauttivan elämästään ilman minkäänlaisia vieroitusoireita, mutta Pohjanmaan mökillä se retkahdus viimein tapahtui. Addikti antoi periksi. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, ensimmäisenä periksi antoi ohut rantajää addiktin alla. Monta kertaa. Kun ei kerrasta saati toisesta uskottu puhumattakaan sanallisista varoituksista. Liekö se oli vain hauskaa, se kyseenalainen leikki heikoilla jäillä. Kokeilu, että "joko nyt, joko NYT voisi jo retkahtaa?" Joten niinpä se lopulta taas alkoi...

...UIMAKAUSI!


Mökillä

Ensin se oli vain...


...pientä koittelua.


Kunnes!


Eka virallinen uimakerta ilman sitä jäihin putoamista. Kuten näette, ei niitä jäitä 
kyllä enää ollutkaan, kiitos sen ahkeran putoilun kiihdyttämän sulamisvauhdin. ;)








Kotinurkissa tällä viikolla:














Addikti onnellisena addiktionsa äärellä.